Navicoren kanssa Saksassa
Kännykkänavigaattoreista parhaita arvioita on saanut kotimainen Navicore, jonka hinnoittelu on myös muuttunut vähitellen hieman järjellisemmäksi. Eurooppa-DVD:n hinta sisältäen GPS-paikantimen oli syyskuussa 2005 liikkeissä noin 380-410 euroa ja nettikaupassa (Idesan.fi) postikuluineen 348 euroa.
Ajoin Frankfurtin näyttelyreissun yhteydessä noin 1300 kilometriä Saksassa Navicoren opastamana. Puhelimena oli Nokia 6681. Aikaisempaa kokemusta navigaattoreista todellisissa käyttöolosuhteissa oli vain vuokra-autossa olleesta Naviflash-autonavigaattorista. Myöskään Navicoreen en ole edelleenkään perehtynyt kovin syvällisesti, joten tarkoituksena on lähinnä välittää aloittelijan tunnelmia Navicoresta.
Navicore Eurooppa DVD:n ideana on se, että muistikortille ladataan halutun alueen kartta. Eurooppa DVD:n mukana on valitettavasti saatavissa vain 256 MB kortti, jolle mahtuu vain yksi alue kerrallaan (esim. Skandinavia tai Saksa). Suurimmat alueet (Saksa tai Ranska) vaativat tilaa niin paljon, ettei kortille mahdu mitään muuta. Tämä versio Navicoresta voidaan onneksi ladata mille tahansa muistikortille, joten käyttäjä voi hankkia suuremman kortin, jos tarvitaan esim. useampia alueita kerrallaan. Asennus kortinlukijan (sisältyy toimituspakkaukseen) avulla vie aikaa kymmeniä minuutteja.
Navicore käyttää Tele Atlaksen karttoja, joten kartat kattavat Suomen kokonaisuudessaan sekä Länsi-Euroopan maat. Kartat päivittyvät vain ostamalla uusi versio Navicoresta. Kilpailijoista esim. Wayfinder tarjoaa jatkuvasti ajan tasalla olevat kartat. Tällöin toisaalta syntyy kuluja kartan lataamisesta gprs-yhteyden kautta. Itse tuotteiden hinta on suunnilleen samaa tasoa toteutustavasta riippumatta.
Navicoren mukana tuli GPS-paikannin InsSirf III. Paikannin säilyttää yhteyden kiitettävän hyvin ja sen voi pitää autossakin esim. taskussa. Sen sijaan yhteyden muodostuminen kestää toisinaan turhauttavan kauan. Käytännössä yhteys tarvitaan ennen kuin voi alkaa syöttämään haluttua kohdetta. Paikanninta voi ladata mukana tulevan autolaturin ohella yleisimmillä Nokian pöytä- ja autolatureilla.
Navicoren käyttö
Ohjelman ja paikantimen käynnistämisen jälkeen Navicore muodostaa bluetooth-yhteyden paikantimeen, jos automaattinen yhteyden muodostaminen on sallittu. Käyttäjä syöttää osoitteen ja Navicore etsii reitin muutamassa sekunnissa. Osoitteen syöttämisessä on usein nopeampaa antaa kaupunki ennen kadunnimeä, vaikka käyttöliittymä onkin toteutettu toisin päin. Näin varsinkin Saksassa, jossa lähes jokainen kadun nimi löytyy sadoilta paikkakunnilta. Typerästi on toteutettu myös kadun numeron antaminen. Jos annettua numeroa ei löydy kartta-aineistosta, käyttöliittymä palaa toisinaan tyhjälle ruudulle ja kadun nimi ja paikkakunta on annettava uudelleen. Tekstiviestityyppinen osoitteen syöttötapa on kuitenkin nopeampi kuin vertailukohtana olleessa autonavigaattorissa käytetty kirjaimen poimiminen nuolinäppäimien avulla. Reitin/osoitteen sijasta voi hakea kohteita, kuten huoltoasemia tai ravintoloita halutulta etäisyydeltä. Osoitteita voi myös tallentaa suosikkeihin.
Suurin epäilyksen aihe kännykkänavigaattorissa eli käyttökelpoisuus S60-sarjan "pienellä" näytöllä osoittautui turhaksi huoleksi. Pienestäkin kartasta on helpompi hahmottaa reittiä kuin pelkästään halvan autonavigaattorin reittinuolista. Puhelin saisi toki olla asennettuna näkökenttään keskikonsolin lokeron sijasta. 3D-näyttötila ei ole kännykän näytöllä kovinkaan selkeä. Esim. koeajamani Nissan Muranon tehdasasenteisessa navigaattorissa 3D-näkymä oli paljon käyttökelpoisempi. Mutta 2D-näytölläkin tulee yhtä hyvin toimeen.
Kartan mittakaava mukautuu ajonopeuden mukaan, ja kartaa voi helposti zoomata suuremmaksi tai pienemmäksi. Yhtä helppoja pikanäppäinteitä eri toimintoihin kaipaisi muitakin. Kartalla näkyvät paikannimet ovat merkitykseltään epäjohdonmukaisia. Se selviää jo Skandinavian päänäytöltä, jossa esiintyvät paikannimet Suomesta ovat Helsinki, Tampere, Oulu ja VEHMERSALMI. Puutteen korjaamisen ei luulisi olevan vaikeaa.
Navicorea käytettäessä puhelimessa riittää virtaa vain muutamaksi tunniksi, ja myös GPS-moduli vaatii latausta päivän aikana. Niinpä jompikumpi saa olla koko ajan kiinni laturissa.
Opastus
Pääasiallisena opastustapana jo liikenneturvallisuudenkin kannalta on ääniopaste eli puhuttu ajo-ohje. Navicore kertoo ajonopeudesta riippuen 200 metriä ... 2 km etukäteen lähestyvästä käännöksestä ja sen suunnasta, ja risteyksen kohdalla ilmoittaa kääntymiskohdan. Opastus osuu hyvin kohdalleen jopa Saksan moottoritienopeudessa. Sen sijaan Frankfurtin kaupunkialueen aamuruuhkassa opastus tuli kaistanvaihtoa ajatellen usein liian myöhään.
Ääniopastetta täydentävät ohjeet puhelimen näytöllä. Reitti näkyy kartalla paksuna viivana. Näytöltä selviää esim. etäisyys käännökseen, ajettavan kadun nimi, etäisyys ja aika kohteeseen, kompassinuoli sekä tieopaste eli se, mitä liittymän kyltissä lukee. Kyltin tekstistä oli huomattava apu Saksassa esim. kaupunkialueiden läpikulkuväylien tiheässä olevissa liittymissä. On kuitenkin parasta, että auton kuljettajakin hahmottaa mihin ollaan menossa, ettei olla pelkästään navigaattorin varassa.
Tietyöt ja muuttuneet järjestelyt ovat tietysti ongelma navigaattorille. Kun ajetaan opasteen vastaisesti, Navicore yleensä ehdottelee aluksi U-käännöstä, mutta laskee pian uuden reitin kohteeseen. Sen sijaan kiertotie-toiminnolla en saanut ruuhkautuneella moottoritiellä aikaan haluttua tulosta. Vaihtoehtoiset reititkin palasivat aina samalle moottoritielle ennen kuin etsin paperikartalta sopivan kohteen, joka sijaitsi halutun vaihtoehtoisen reitin varrella. Reittiä on mahdollista tutkia listauksena, josta selviävät tien nimet ja ajomatkat.
Varsinaisia opastusvirheitä ei tullut juurikaan vastaan. Optimaalisesta reitistä voi toki joskus olla eri mieltä. Navicore ajattaa hyvin vahvasti pääväylien kautta, vaikka reitti olisikin selvästi pidempi. Tässä se poikkeaa selkeästi mainitusta autonavigaattorista. Kotiseudulla ajettaessa saa usein todeta, että Navicore ehdottaa päätietä käyttävää reittiä, joka on selkeästi pienempää tietä hitaampi vaihtoehto.
Mainitussa autonavigaattorissa oli kaksi lisäominaisuutta, jota Navicoressa ei ole. Varoitusta alhaisesta nopeusrajoituksesta en kaipaa. Sen sijaan jatkuvasti näkyvä etäisyys seuraavaan käännökseen olisi hyvä tieto. On hyödyllistä tietää, että seuraavaan käännökseen on vielä 17 km matkaa eikä ennen sitä tarvitse odottaa käännöstä. Joissakin navigaattoreissa on myös varoitus valvontakameroista.
Käyttökelpoisuus
Navicoren avulla on helppo ajaa täysin oudossakin paikassa. Käyttäjälläkin on kuitenkin parasta olla jonkinlainen käsitys, mihin ollaan menossa. Tätä tietoa tarvitaan ennen kaikkea tietöiden takia muuttuneiden järjestelyjen kohdalla. Jäljellä olevan ajoajan ja -matkan näytöstä on hyötyä matkan edistymisen arvioinnissa.
Selkeästi positiivista odotuksiin verrattuna oli reitin uudelleenlaskemisen nopeus opasteen vastaisesti ajettaessa, kartan käyttökelpoisuus puhelimen näytöllä ja liittymäkylttien tekstien näyttäminen. Jatkuvaan, yhdessä autossa tapahtuvaan käyttöön autossa kiinteästi oleva navigaattori on parempi ratkaisu, mutta hinta on selvästi kalliimpi Navicoreen verrattuna. Jos S60-puhelimesta ei ole muuta hyötyä, voi toki harkita halpaa autonavigaattoria, kuten esim Garmin StreetPilot, joka maksaa Euroopan kartoilla varustettuna runsaat 600 euroa. Autonavigaattori ei ole yhtä todennäköisesti mukana siinä ajoneuvossa, jossa sitä tarvittaisiin kuin kännykkänavigaattori. Lisäksi se on ajoneuvoon jätettynä kiinnostava ja helposti mukaan poimittava kohde varkaille.
Kännykkänavigaattorina mielenkiintoisimmaksi haastajaksi arvioisin ruotsalaisen Wayfinderin, jonka kartat päivittyvät useita kertoja vuodessa ja joka on hieman Navicorea halvempi. Wayfinder on tosin saanut varsin kriittisiä arvioita käytettävyydestään. Navicoren päivittäminen on ainakin toistaiseksi kohtuuttoman kallista alkuhankintaan verrattuna. Navicorea ei myöskään voi ongelmitta siirtää puhelimesta ja liittymästä toiseen. Jos molemmat vaihtuvat, lisenssin säilymistä on anottava erikseen.
