Volvo S60 (2000-), V70 (2000-07), S80 (1998-2006)

 

Kesällä 1998 oli takavetoisten Volvojen historia lopussa ja tilalle esiteltiin S80. Auton perusrakenne oli uusi, mutta esimerkiksi 5-sylinteriset perusmoottorit olivat peräisin 850:sta. Muotoilussa oli unohdettu kulmikkuus ja lähdetty rohkeammille linjoille. Silmiinpistävää oli auton leveys, joka osaltaan johtui 6-sylinterisen rivimoottorin sijoittamisesta keulalle poikittain.
Kooltaan ja sisätiloiltaan auto sijoittui suunnilleen samoihin mittoihin kuin Saab 9-5 ja saksalaiskilpailijat. Paino oli saatu puristettua 1,5 tonniin mm. syvälujuusteräksen ja alumiinin runsaalla käytöllä. Alumiinia olivat mm. konepelti ja tavaratilan kansi. Pelleistä 70 % oli sinkitty.
Turvallisuusvarusteissa uutuuksia olivat peräänajossa myötäävä aktiivinen etuistuinrakenne WHIPS sekä sivuturvaverhot. Sähköistyksessä kaapeliniput oli korvattu CAN-väylällä. Auton suurin markkina-alue oli USA, mikä näkyi myös monissa ratkaisuissa.
S80:n huippumalli oli T6, jonka 2,8-litraisesta moottorista otettiin tehoa 200 kW/272 hv kahden turboahtimen avulla. Sen alapuolella oli vapaastihengittävä 2,9-litrainen kuutoskone (150 kW/204 hv). 2,0-litraisia turboviitosia ei tuotu Suomeen, joten meillä peruskoneina oli tutut 2,4-litraiset (140 ja 170 hv). Dieselinä oli entisestään tuttu Audin hieman vanhahtava 2,5-litrainen, jossa oli tehoa myös 103 kW/140 hv.
Kuutoskoneiden yhteydessä oli automaattivaihteistona GM:n 4-portainen, joka edusti menneen ajan tekniikkaa. 5-sylinterisissä bensaversioissa oli ajanmukainen Aisin-Warnerin 5-vaihteinen.

Vakiovarusteluun sisältyi mm. sähkölasit ja -peilit, kauko-ohjattava keskuslukitus ja 2-osainen takaselkänoja. Laajemmin mukavuusvarusteita tuli vasta Comfort-paketeissa: esim. ilmastointi, vakionopeussäädin ja ajotietokone.

Ulkomuodon ohella myös sisustuksen muotoilu edusti Volvolle aivan uutta tyylisuuntausta. Sisustusmateriaaleissa oli lukuisia vaihtoehtoja ja värejä, pelkästään istuinverhoilun materiaaliksi oli tarjolla kangas, plyysi, nahka/kangas, nahka, softnahka/alcantara sekä softnahka.
Vuoden 2000 alussa esiteltiin uusi V70. Sen akseliväli oli 4 cm S80:aa lyhyempi, mikä tuntui takaistuimen polvitiloissa. Kokonaispituutta oli 11 cm vähemmän ja leveyttäkin 3 cm. Myös keulan muotoilussa oli eroja S80:aan verrattuna. Etupuskurin ilmanottoaukko oli erilainen ja musta puskurilista yhtenäinen. Sivuvalo oli ajovalon yhteydessä. Kattokaiteet Volvo oli jättänyt lisävarusteeksi.
Moottorit olivat uudistettuja 5-sylinterisiä. 140- ja 170-hevosvoimaiset erosivat toisistaan vain kierroslukualueen yläpäässä. Merkittävästi paremman suorituskyvyn tarjosi 200 hv:n pienpaineturbo. Huippumalli oli T5 (250 hv), jonka paras voima oli tarjolla 3000 r/min yläpuolella. Diesel oli entisestään tuttu 2,5-litrainen. Lisäksi tarjolla oli Volvon tapaan Bi-Fuel, joka toimi metaanilla (maakaasulla) ja sen loputtua bensiinillä.
Vaihteistot olivat 5-vaihteisia ja bensaturboihin automaatin sai ilman lisähintaa. 2.4T:n sai myös nelivetoisena AWD-mallina.

Takaseinä oli hyvin pysty. Takaluukku oli valmistettu muovista. Tavaratilaa oli laajennettuna 1641 litraa, mutta tilan pituus jäi useimpia muita isoja farmareita lyhyemmäksi. Laajentaminen onnistui pääntukia poistamatta.

Sisustuksessa oli pieniä eroja S80:aan - itse asiassa yhteisiä osia oli yllättävän vähän. Nahkaverhoilun lisähinta oli ainoastaan 5000 markkaa - paketeissa jopa 2500 markkaa. Niinpä noin puolet autoista ostettiin nahkaverhoiltuna. Nahan laatu jäi selvästi jälkeen saksalaiskilpailijoista, mutta lisähintakin oli vain murto-osa. Istuimiksi oli tarjolla myös sport-istuimet, joiden muotoilu poikkeaa varsin vähän vakioistuimista.
V70:n rinnakkaismallina oli edelleen Cross Country eli XC. Sen maavara oli kasvanut maasturilukemiin eli 200 mm:iin. Nelivetojärjestelmä perustui aluksi viskokytkimeen. Vuosimallista '03 lähtien V70 AWD ja XC70 -malleissa nelivetojärjestelmä perustui Haldex-kytkimeen ja oli  huomattavasti aikaisempaa toimivampi. Pitävällä alustalla 95 % voimasta välitettiin etupyöriin.
XC:n värivalikoima ja verhoilut poikkesivat muista malleista. Perusverhoilu oli kangas/keinonahka-yhdistelmä. Nahkaverhoilun sai beigenä, tammenruskeana, tummanruskeana ja mustana. Nahkaverhoilussa ompeleet olivat korostetusti näkyvissä. Vakiovarusteena oli sisustuksen alumiinikoristeet sekä aluvanteet.
Marraskuussa 2000 ehti Suomeen kolmikon pienin eli S60. Akseliväliä oli jälleen lyhennetty, mutta muilta osin S60 oli hyvin pitkälle yhtenevä V70:n kanssa. Myös moottorivalikoima oli sama. Muotoilu oli coupemainen. Takaistuin- ja tavaratilat olivat varsin vaatimattomat, joskin myös saksalaiskilpailijat olivat yhtä ahtaita. Muotoilun syytä oli myös heikohko takanäkyvyys.
S60:n oli selvästikin tarkoitus houkutella merkille nuorekkaampaa ostajakuntaa. Käytännössä suuri osa autoista päätyi vanhoille 850-asiakkaille ja ostajien keski-ikä muodostui korkeaksi. Olihan S60 halvin mahdollisuus ostaa aito Volvo. 

Kesästä 2001 lähtien S60 2.4T:n sai myös nelivetomallina, joka perustui Haldex-kytkimeen, joka tuli 70-malleihin vasta vuotta myöhemmin.

S60:n sisustus oli lähes identtinen V70:n kanssa. Olennaisin ero oli 3-puolainen ohjauspyörä. Manuaalivaihteiston yhteydessä oli saatavana Spaceball-vaihdekeppi. Audiojärjestelmiä oli neljä erilaista. Näistä kallein oli varustettu 4x75 W vahvistimella ja 13 kaiuttimella.

Syksyllä 2001 tulivat kaikkiin kolmeen mallisarjaan Volvon ensimmäiset omat dieselmoottorit. 2.4D (136 hv) ja D5 (163 hv) olivat ominaisuuksiltaan hyvin ajanmukaisia.

S80-malliston huipulle tuli Executive, jossa oli kaksi erillistä takaistuinta. Vakiovarusteena oli mm. nahkaverhoilu, lämmitettävät takaistuimet ja sähkötoiminen aurinkoverho. Lisävarusteena sai mm. jääkaapin, TV:n ja DVD-soittimen. Myös kevyt tai järeämpi panssarointi oli saatavilla. Executiven moottori oli T6, myöhemmin myös 2.9 tai D5. S80-malleihin sai keväästä 2000 lähtien myös 2.4T-moottorin.
Vuoden 2002 alussa esiteltiin maasturi XC90 ja samalla V70 XC nimettiin uudelleen XC70:ksi. Siihen sai nyt myös D5-moottorin. XC70:n päämarkkina-alue oli USA:ssa.
Syksyllä 2002 esiteltiin S60 R ja V70 R. R-malleissa oli 300-hevosvoimainen turbomoottori, neliveto, tehokkaat Brembo-jarrut ja aktiivinen Four-C-alustajärjestelmä. Manuaalivaihteisto oli 6-vaihteinen. R-mallit eivät kyenneet tarjoamaan kunnon vastusta saksalaiskilpailijoille, vaikka hinta oli yllättävän lähellä niitä. Myynti jäikin varsin vähäiseksi.
Toukokuussa 2003 tulivat Suomeen uudistetut S80-mallit. Ulkonäössä suurimmat muutokset olivat uusi maski, takavalot, peilit sekä kylkilistojen muuttuminen korinväriseksi. Takavalot olivat yllättäen aikaisempaa pienemmät.

Sisällä uutta oli mm. mittaristo, ovipaneelit ja jalopuiset koristelistat.

Ajettavuutta oli uudistetussa mallissa pyritty kehittämään. Tärkein muutos oli hieman tunnokkaampi ohjaus, joka osittain poisti auton ehkä suurimman puutteen. 

Toinen uutuus oli lisävarusteena saatava Four-C, joka pyrki mukauttamaan iskunvaimennuksen kuhunkin ajotilanteeseen. Iskunvaimennuksessa oli kaksi asentoa: Comfort ja Sport.

2.4T-moottorin korvasi 2.5T (210 hv).

S80:n vakiovarustelu oli suunnilleen ennallaan. Jo vuosimallissa 2002 oli lisätty vakioksi aikaisempaa Comfort-tavaraa: ajotietokone, ilmastointi, sumuvalot, vakionopeussäädin ja lisäksi vetoluistonesto.

Uutta olivat nyt varustepaketit Concept, Symphony ja Selective. Conceptissa oli mm. automaatti-ilmastointi, nahkareunaiset istuimet ja kevytmetallivanteet. Symphony tarjosi mm. nahkaverhoilun, ulkopeilien maavalon ja sadetunnistimen.

Selectivessä oli lisäksi 17" aluvanteet, bi-xenon valot, sähkötoiminen kuljettajan istuin muistilla ja sport-nahkaverhoilu. Yksittäisten varusteiden ottaminen pakettien sijasta oli hieman aikaisempaa kannattavampaa. Executive-varustelun sai nyt kaikkien moottorien yhteydessä.

Vuotta myöhemmin varustepakettien nimet muuttuivat: Kinetic, Momentum ja Summum. Sisältö oli suunnilleen entinen. Vakiovarusteluun lisättiin ESP eli Volvon kielellä DSTC.

Syksyllä 2004 tulivat markkinoille uudistetut vuosimallin 2005 S60:t, V70:t ja XC70:t. Kaikkiaan 3500 osaa sanottiin muutetun. Ehkä paras tuntomerkki on korinväriset kylki- ja puskurilistat. Ajovalot, takavalot ja puskurit olivat myös uusia. Ajovalojen peitelasit olivat muovia, joten pyyhinpesureista oli jouduttu luopumaan. S60:n keulassa ilmanottoaukko oli entistä suurempi. XC70:ssa alustan suojalevyt olivat aikaisempaa suuremmat ja vaalean harmaat.
2.4T-moottorin korvasi 10 hv tehokkaampi 2.5T, joka oli esitelty jo aikaisemmin AWD-malleihin sekä S80:aan. T5-mallien iskutilavuus kasvoi puolestaan 2,4 litraan ja teho myös 10 hv:lla 260 hevosvoimaan. Turboahdin oli sama kuin R-malleissa. Käsivaihteisto muuttui T5-malleissa 6-vaihteiseksi ja etujarrut 30 mm suuremmiksi.
Vakiovarustukseen oli lisätty mm. ajotietokone ja nahkaratti.

Parempien varustetasojen tunnukset olivat nyt S60:ssa ja V70:ssakin Kinetic, Momentum ja Summum. Kineticin tärkeimmät lisät olivat ilmastointiautomatiikka, vakionopeussäädin, sumuvalot, aluvanteet ja nahkaratti.

Momentum sisälsi mm. nahkaverhoilun, sadetunnistimen, alumiinikoristuksen sisällä ja sähköisesti kääntyvät ulkopeilit maavaloin.

Summumissa oli lisäksi mm. bi-xenon-valot, 17" aluvanteet, sähkötoiminen kuljettajan istuin muistilla, sport-istuimet ja kromilistat puskureissa.

XC70 oli aina vähintään Kinetic-tasoinen ja siinä oli V70:n lisäksi mm. radio/CD-soitin, kattokaiteet ja tasonsäädin takajousituksessa.

Etuistuimet oli uusittu ja niissä oli nyt pumpputyyppinen korkeussäätö. Keskikonsoli ja kojelaudan keskiosa olivat saaneet uuden ilmeen.

Uusia lisävarusteita olivat R:stä ja S80:sta tuttu Four-C-iskunvaimennus, pysäköintitutka myös eteen, vettähylkivät sivupeilien ja etusivuikkunoiden lasit sekä BLIS eli kuolleen kulman varoitin sivupeilien alla.

Keväällä 2006 esiteltiin parannetut dieselit D (126 hv), 2.4D (163 hv) ja D5 (185 hv). Hiukkassuodatin tuli vakiovarusteeksi. Uusi automaattivaihteisto oli 6-vaihteinen ja D5:ssä myös manuaalilaatikossa oli vaihteita 6. Uudet moottorit eivät enää tulleet S80:aan, jonka seuraaja esiteltiin muutamaa kuukautta myöhemmin.
Vuosimallin 2007 S60:t tulivat myyntiin kesällä 2006. Keulan muotoilussa oli pieniä muutoksia. Sivupeilit olivat uudet ja niissä oli vilkut. Mittaristossa oli uuden sukupolven S80:sta tutut watch dial -taustat. Ohjauspyörä oli uusi. 

Suurimmat muutokset oli tehty alustassa, joka oli hieman aikaisempaa jämäkämpi. Muutoksia oli tehty jousitukseen ja iskunvaimennukseen.

Uusi sisustusvaihtoehto S60:ssa oli kaksivärinen Sport-nahkaverhoilu. Radio/CD-soitin oli lisätty vakiovarusteisiin.

Vuodesta 2005 lähtien bensakoneisiin ja vuodesta 2006 lähtien dieselmoottorisiin Volvoihin sovellettiin uutta 30 000 km/1 vuosi huolto-ohjelmaa (ei Bi-Fuel- ja R-mallit).

Volvon tapaan mallisarjoista oli vuosien varrella lukuisia erikoismalleja. Näissä oli tyypillisesti Comfort-pakettien ja myöhemmin Summum-tason mukainen varustus ja ulkonäöllisiä erikoisuuksia. Classic-mallien jälkeen ehkä tunnetuimpia erikoismalleja ovat siniset Ocean Race-mallit vuosilta 2002 ja 2005-06. Erikoismallien varusteista on tietoa vakiovarustetaulukon lopussa.
Vakiovarusteet Suomessa S60 (pdf) Ulkovärit S80 vm. 2000
Vakiovarusteet Suomessa V70 (pdf) Sisustus S80 vm. 2000
Vakiovarusteet Suomessa S80 (pdf) Ulkovärit S80 vm. 2001
Teho- ja vääntökäyrät Ulkovärit V70 vm. 2001
Mittapiirrokset vm. ennen 2004 Sisustus V70 vm. 2001
Hinnasto S80 vm. 1999 Ulkovärit S60 vm. 2001
Hinnasto S60 vm. 2001 Sisustus S60 vm. 2001
Hinnasto V70 vm. 2003 Ulkovärit V70 vm. 2006
Hinnasto S60R/V70R vm. 2003 Sisustus V70 vm. 2006
Hinnasto S80 vm. 2005
Hinnasto S60 vm. 2006
Hinnasto S80 Classic vm. 2006
Hinnasto S60 vm. 2007
Hinnasto V70 Classic vm. 2007
Hinnasto XC70 vm. 2007
Plussat: Miinukset:
+ monissa yksilöissä runsas varustelu - ohjauksen tunnottomuus
+ istuimet - turbottomien bensamoottorien ominaisuudet
+ turvallisuus - takaistuintilat (S60)
+ melko alhainen melutaso - kääntöympyrän halkaisija
+ ajettavuus ohjausta lukuun ottamatta - automaattivaihteiston viive
+ turbomoottorien suorituskyky (ei 2.5D) - automaattivaihteiston kestävyys dieseleissä
Volvon resurssit pienenä autotehtaana olivat 90-luvulla ennen Ford-omistusta rajalliset, mutta panostus uusiin malleihin tuotti tulosta. Samalle perusrakenteelle esiteltiin kolme (XC90 neljäs) toisiaan täydentävää automallia. Ensimmäisenä esitelty S80 kärsi ensimmäisinä vuosinaan melkoisista lastentaudeista ja jäi mallina vähiten myydyksi. V70 oli jo tullessaan huomattavasti valmiimpi malli ja nousi suomalaistenkin suosikiksi. Se oli meillä ylivoimaisesti eniten myyty iso auto ja rekisteröintitilastossa sijoilla 9-15. S60 täydensi mallistoa tarjoamalla ison auton ominaisuuksia pienessä koossa. Myös se mahtui useimpina vuosina rekisteröintitilaston 30:n kärkeen.

Isot Volvot olivat selkeästi mukavuuspainotteisia autoja. Alusta oli viritetty pehmeähköksi ja saksalaistyylinen täsmällisyys ajettavuudesta puuttui. Melutaso oli BMW 5-sarjan jälkeen luokan parhaimmistoa. Istuimet olivat markkinoiden huippua mukavuutta ajatellen. Autojen perusvarustelu oli sinänsä niukahko, mutta lähes kaikki autot myytiin varustepaketeilla varustettuna. Lisäksi monet lisävarusteet olivat hyvin edullisia, joten niitä on autoihin ruksittu. Esimerkiksi nahkaverhoilu on mallista riippuen 40-50 %:ssa autoista. 17" pyörät lisäävät melutasoa ja autoissa, jotka on toimitettu tehtaalta 17" pyörillä on rajoitettu pyörien kääntökulmaa, mikä suurentaa jo muutenkin suurta kääntöympyrää.

Bensamoottoreista 140- ja 170-hevosvoimaiset perusmoottorit ovat laiskoja puurtajia, joiden kulutus on suorituskykyyn nähden korkea. Bensamalliston helmiä ovat pienpaineturbolla varustetut 2.4T ja myöhempi 2.5T. Näissä käytännön suorituskyky on vähintäänkin riittävä. T5 ja R puolestaan ovat lieviä pettymyksiä teholukemaan verrattuna. Dieseleistä 2.5D on vanhanaikainen. Volvon omat 2.4D ja D5 ovat kuuluneet dieselien parhaimmistoon. Automaattivaihteistot ovat japanilaisen Aisin-Warnerin valmistamia. Ne vaihtavat melko miellyttävästi, mutta toiminnassa on kaupunkiajossa havaittavissa hitautta. Etenkin taksikäytössä automaattivaihteistojen kestävyys on osoittautunut rajalliseksi huonosti suunnitellun ohjausjärjestelmän takia. Viimeisissä D5-malleissa on uudempi 6-vaihteinen automaatti. Automaattivaihteistolla on varustettu S80-malleista noin 80 %, V70:sta noin 60 % ja S60:sta noin 35 %.

Kaikki S80:t, XC70:t ja enemmistö Suomeen tuoduista V70:sta olivat ruotsalaisia. Kaikki S60:t ja osa V70-malleista valmistettiin Belgiassa. Laadussa ei ole tiedossa olevia eroja valmistusmaan välillä. Eri maiden katsastustilastoissa mallit ovat sijoittuneet hieman keskitason yläpuolelle, mutta tiepalvelutilastoissa aivan häntäpäähän. Sähkövikoja ei ole saatu kuriin malli-iän aikanakaan. Kallein odotettavissa oleva vika on noin 1000 euroa maksava kaasuläpän ohjausyksikön rikkoutuminen, joka koskee vuosien 1999-2001 bensamalleja ja aiheuttaa nykimistä. Suomessa ko. yksikön vaihtamisen joutuu maksamaan asiakas, vaikka kyseessä on ilmiselvä tyyppivika. Sen sijaan kulutustavaraa olevien vakaajatankojen, "koiranluiden" osalta alle 4 vuotiaissa ja alle 120 000 ajetuissa autoissa maahantuoja on tullut osittain vastaan eivätkä osat muutenkaan ole kalliita. Koiranluiden vaihtoväli oli 10 000 - 100 000 km. Vaihdetut alkuperäisosat ovat osoittautuneet kestävämmiksi ja vuosimallista 2005 lähtien koiranluut kestävät satoja tuhansia kilometrejä. Lisäksi raidetangonpäitä on jouduttu vaihtamaan, mutta muita mekaanisia vikoja ei ole esiintynyt. Dieseleissä vakiona oleva Ardic-merkkinen polttoainelämmitin vaatii paljon huoltoa. Koiranluita ja eräitä sähkövikoja lukuun ottamatta autot ovat luotettavia. Huoltovälit ovat lyhyehköt moniin kilpailijoihin verrattuna ja myös huoltojen hinnat ovat korkeahkoja. Kustannuksiltaan kallein moottori huoltaa ja ylläpitää on 2.5D, jossa on 15 000 km huoltoväli.

Isot Volvot ovat huolellisesti suunniteltuja, Suomen oloihin soveltuvia autoja, joissa on poikkeuksellisen vähän ärsyttäviä yksityiskohtia. Käytettyjen autojen tarjonta on runsasta, sillä autoja on myyty uutena paljon Suomessa, mutta niitä on myös tuotu käytettynä erittäin paljon, mikä on laskenut hintatasoa. S80:n seuraaja saapui Suomeen syksyllä 2006, V70:n syksyllä 2007, mutta S60 jatkaa vuoteen 2009.

takaisin