Renault Laguna (1994 - 2001)

 

 Vanhahtavan kulmikkaan Renault 21:n korvannut Laguna julkistettiin aivan vuoden 1993 lopussa ja myyntiin se ehti keväällä 1994. Edeltävät mallit olivat menestyneen Euroopan laajuisesti huvin, mutta Suomessa Renault oli saavuttanut jalansijaa vasta pienemmissä kokoluokissa. Lagunan ulkomuodossa oli paljon samaa kuin Safranessa ja R19:ssa. Linjat olivat modernin pehmeät.
Lagunan pituus ylitti 4,5 metriä, joten se sijoittui kooltaan luokkansa suurempaan päähän. Sisätilat olivat muuten hyvät, mutta takaistuimella pääntilaa oli niukasti. Tavaratilaa oli runsaasti ja suuri takaluukku teki autosta sedaneita käytännöllisemmän. Kolariturvallisuuteen oli kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota, mutta vuoden 1997 EuroNCAP-testissä Laguna jäi 2 tähteen.
Perusmoottori oli R19:sta tuttu 1,8-litrainen yksipistesuihkutuksella (94 hv). 2,0-litraisessa oli monipistesuihkutus ja tehoa 115 hv. Tehokkain oli pahamaineinen PRV V6 3,0-litraisena (167 hv). Dieseliksi tarjottiin uutta 2,2-litraista ahtamatonta (83 hv). Vuotta myöhemmin diesel oli joissakin maissa saatavissa myös ahdettuna (113 hv). Automaattina olivat saatavissa 2.0 ja 3.0 V6.
1,8- ja 2,0-litraiset 8-venttiiliset perusmoottorit olivat vanhahtavia sitkeitä puurtajia ja niiden kulutus oli kohtuullinen.

Kesällä 1995 tuli tarjolle Volvon 2,0-litrainen 16-venttiilinen nelonen, joka tunnettiin merkinnällä 2.0S (140 hv). Siinä oli V6:n tavoin levyjarrut kaikissa pyörissä.
Auton rakenne oli vankka, sillä painoa oli liki 1300 kiloa. Edeltäjästä poiketen Lagunan kaikissa malleissa moottori oli nyt poikittain. Etuakselisto oli peräisin Safranesta ja tilaa säästävä vääntösauvajousitettu taka-akselisto R21:stä. Jousitus oli hieman kovempi kuin aikaisemmissa Renaulteissa.

Lagunan RN-perusmallia ei tuotu Suomeen. Siinä on 1-osainen takaselkänoja ja mustat puskurit.
Meillä lähes kaikki autot olivat RT-tasoa. Siinä vakiovarusteluun sisältyivät mm. kauko-ohjattu infrapunakeskuslukitus, sähkölasit edessä, lämmitettävät sähköpeilit, kuljettajan turvatyyny, turvavyön kiristimet, lukuvalo ja ohjaustehostin.

2,0-litraisessa RT:ssä oli lisäksi sävylasit ja sumuvalot. RT:n verhoilu oli tyylikästä plyysiä.
RXE-malli tarjosi 15 000 markan lisähinnalla mm. ajotietokoneen, puhesyntetisaattorin, ABS-jarrut, ajonestolaitteen ja takaistuimen lukuvalot. V6:ssa oli nopeuden mukaan säätyvä ohjaustehostin, aluvanteet, vakionopeussäädin ja sähkölasit takanakin.

Syksyllä 1996 kaikkiin malleihin tuli mm. parannetut istuimet, ABS-jarrut, turvavyön voimanrajoitin, sisävalon viive ja lämmitettävät pesusuuttimet.
Kesällä 1995 esiteltiin Break, joka oli yksi luokkansa tilavimmista farmareista ja sen kantavuus oli tuntuvasti kilpailijoita suurempi. RXE-mallissa takaikkuna avautui erikseen. Rinnakkaismallina oli saatavissa Familiale, jossa oli lisäistuin kahdelle lapselle selkä menosuuntaan.

Keväällä 1997 esiteltiin uuden sukupolven 3,0-litrainen, jossa oli tehoa 190 hv.
Keväällä 1998 suoritettiin kevyt facelift. Paras tuntomerkki on kulmikkaista pyöreiksi muuttuneet sumuvalot. Etupuskuri ilmanottoaukkoineen oli muutenkin muotoiltu uusiksi. 

Viistoperämallin takavalot oli kehystetty mustalla reunuksella, joka kattoi myös takavalojen välisen alueen. Ajovalot olivat kevyesti tummennetut. Breakeissa oli nyt vakiona avattava takaikkuna. Pyörät kasvoivat 15-tuumaisiksi.

Perusmoottori oli Méganesta tuttu 1,6-litrainen 16-venttiilinen (110 hv). Se oli vanhaa 1,8-litraista pirteämpi, mutta äänekkäämpi. Samaa sarjaa oli hieman myöhemmin esitelty 1,8-litrainen (120 hv). Vanha 2,0-litrainen säilyi tuotannossa, mutta sitä tuotiin Suomeen vain automaattivaihteisena. Tehokkain bensamoottori Suomessa oli Volvon 2.0S. Se korvattiin vuotta myöhemmin Renaultin omalla saman tehoisella moottorilla (139 hv).

Dieseliksi tarjottiin nyt ajanmukaista 1.9 dTi:tä, jossa oli tehoa 100 hv.
Perusmallin nimi oli nyt Confort ja siinä oli mm. ABS-jarrut, 2 turvatyynyä, sähkölasit edessä, ajonestolaite ja harmaa plyysiverhoilu. Sport-mallin verhoilu oli tummaa kangasta ja vakiona oli Confortin lisäksi sumuvalot ja takaspoileri.

Confortplussassa oli automaatti-ilmastointi, radio, aterminen tuulilasi, sumuvalot, takaspoileri, puhesyntetisaattori ja tasokkaampi plyysi.
Kesällä 1999 esitellyissä vm. 2000 autoissa oli sivuturvatyynyt, raitisilmasuodatin ja sumuvalot sekä Sportissa 16" aluvanteet ja nahkaratti.

Samaan aikaan tarjotussa Laguna Silver Editionissa oli 6900 markalla 16" AT-kevytmetallivanteet, hopeinen metalliväri, kromattu vaihdekepin nuppi ja kirkkaat sivuvilkut.
Syksyllä 1999 esiteltiin Common Rail -diesel 1.9 dCi (107 hv), jota ei tuotu Suomeen.

Syksyllä 2000 tuli Laguna Premium, jossa moottorivalikoima oli supistunut 1,6- ja 1,8-litraiseen bensakoneeseen sekä dTi:hin. Vakiona oli mm. 15" aluvanteet, radio/CD, manuaalinen ilmastointi ja nahkaratti. Lisäksi sai Pack Sportin, jossa oli takaspoileri, 16" aluvanteet ja sport-istuimet ja -verhoilu.
Värit vm. 99
Mittapiirrokset vm.98->
vakiovarusteet (pdf) Teho/vääntökäyrät vm. 99
Plussat: Miinukset:
+ Ajo-ominaisuudet - Pääntila takana
+ Jousitusmukavuus - Näkyvyys taakse (HB)
+ Melutaso - Jarrut
+ Tavaratila - Korkeat vakuutusmaksut
+ Edelleen melko ajanmukainen ulkomuoto - Istuimien tarjoama tuki
+ Mukavuusvarustelu - Löysä alusta kuormattuna
- Paljon vikoja
Laguna oli Suomen myyntitilastossa parhaimmillaan sijan 20 paremmalla puolella ja koko mallihistoriansa ajan 30 suosituimman mallin joukossa. Tavanomaista suurempi osa autoista on ollut alun perin yritysautona ja keskimääräinen ajomäärä on suuri. Myynti keskittyi lähes yksinomaan pienimpiin bensamoottoreihin. Farmareita on hieman yli puolet Suomessa myydyistä Lagunoista.

Lagunan vahvuudet ovat Renaultille perinteiset: moitteettomat ajo-ominaisuudet ja jousitusmukavuus. Myös melutaso on varsin hiljainen, rengasmelu tosin on tavanomainen ja uudemman sukupolven bensamoottorit ovat vanhoja äänekkäämpiä. Tilat ovat hyvät viistoperämallin takaistuimen pääntilaa lukuun ottamatta. Alusta on istuinten tavoin veltto varsinkin vanhemmiten.

Lagunoissa on vikatilastojen mukaan keskimääräistä enemmän vikoja. Erityisesti Lagunoja ovat vaivanneet pienet sähköviat, jotka osittain johtuvat puutteellisesta suojauksesta kosteutta vastaan. Sähkölaitteista vaihtoon menevät nopeasti laturit, käynnistysmoottorit ja lämmityslaitteen moottorit. Lisäksi rikkoutuvia osia ovat mm. moottorinohjaus, ajonestolaite, takalasin lämmitin, mittarivalot ja sumuvalot. Vesipumppujen ongelmana on vuotaminen, joka johtaa kannentiivisteen palamiseen. 1.9 dTi:n ongelma on nokkahihnan kestävyys. Tehokkaammissa malleissa on takana levyjarrut, jotka ruostuvat Suomen olosuhteissa tehokkaasti. Renaulteille tyypillisiä vikoja ovat myös öljyn vuotaminen bensamoottorin ja vaihteiston välistä, öljynkulutus ja ohjauksen klappi. Vanhempien mallien (ennen 1998) infrapunakauko-ohjaus on varsinkin vanhemmiten tarkka suunnattava. Autoa ostaessa kannattaa tarkastaa myös ratin pituussäädön lukittuminen paikoilleen. Istuinten pehmustukset väsyvät tavanomaista nopeammin.

Toisen sukupolven Laguna tuli myyntiin keväällä 2001 ja se ei saanut vanhoja Lagunoita tuntumaan mitenkään vanhentuneilta. Pikemminkin ostava yleisö jäi kaipaamaan edeltäjän tilavaa farmarimallia.

takaisin