Renault 19 (1988 - 1995)

 

Renault 19 esiteltiin heinäkuussa 1988, mutta se tuli Suomen markkinoille vasta elokuussa 1989. Myynnin aloitus viivästyi maahantuojan vaihdoksen takia. 19:n edeltäjien 9:n ja 11:n myynti Suomessa oli vähäistä, mutta 19:n myynti lähti hyvin matkaan onnistuneen tuotteen ja ennen kaikkea Volvo Auton aktiivisuuden ansiosta. Giugiaron muotoilu oli tyylikäs ja kooltaan 19 oli eräs luokkansa suurimmista, pituus oli peräti 415 cm. Sisätilojen ohella myös tavaratila oli suuri vääntösauvajousten ansiosta. 19:n alusta oli huomattavasti edeltäjiään jämäkämpi ja myös turvallisuuteen oli kiinnitetty huomiota merkittävästi aikaisempaa enemmän.
Moottorit olivat aikaisemmista Renaulteista tuttuja 1,2-, 1,4- ja 1,7-litraisia. 1,4-litraisesta oli tarjolla vanha 60-hevosvoimainen ja uusi 80-hevosvoimainen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu Energy-versio. Nämä moottorit olivat vielä kaasutinmoottoreita. 1,7-litraissa oli tehoa 95 hv ja siinä oli katalysaattori.
Vuonna 1989 mallistoa täydensivät uusi 1,9-litrainen diesel, jota ei tuotu Suomeen sekä sedan Chamade. Vuonna 1990 tuli vielä malli 16V, jonka 1,8-litraisessa moottorissa oli tehoa 140 hv. 1,4-litraisia myytiin Suomessa myös jälkiasennuskatalysaattoreilla varustettuna. Lisäksi tuli tarjolle 1,7-litrainen 75 hv:n katalysaattorimoottori.
19:n ulkomuoto oli pehmeän pyöreälinjainen, mutta kojetaulun muotoilu oli melko kulmikas. Hallintalaitteet olivat kyllä yleiseurooppalaisen selkeät. Ohjaus oli tehostamattomana raskas. Puutteita oli myös ajo-asennossa, istuinten lyhyydessä ja kulmikkaassa vaihteensiirrossa.
Perusmalli TR oli tarjolla 1,2-litraisena (55 hv) ja 1,4-litraisena (60 hv). Näissä malleissa oli 4-vaihteinen vaihteisto. Varustelu oli köyhä. Maininnan arvoista on lähinnä kello, lukuvalo sekä 5-ovisessa mallissa säädettävä turvavyön korkeus ja 2-osainen takaselkänoja. Myös verhoilukangas oli halpa niin materiaaliltaan kuin ulkoasultaan.
Eniten myyty malli Suomessa oli GTS, jonka moottorit olivat 1,4/80 hv ja 1,7 kat/75 hv. Vuonna 1991 tehdas sai katalysaattorin sovitettua 1,4-litraiseen ja 1,7-litrainen poistui. GTS:n varusteita olivat 2-osainen takaselkänoja, istuimen ja ohjauspyörän korkeussäädöt, kierrosluku- ja öljymäärän mittari ja sisältä säädettävät peilit. Istuinverhoilu oli TR:ää pirteämpi.
TXE oli varustettu 1,7-litraisella monipistesuihkutuksella varustetulla 95 hv:n moottorilla. TXE:n varusteita olivat mm. sävylasit, sähkölasit edessä, lämmitettävät sähköpeilit, kauko-ohjattava keskuslukitus ja sumuvalot.  Verhoilu oli veluuria. TXE:n taka-akselisto oli varustettu neljällä vääntösauvalla ja ajettavuus oli muita malleja vakaampi. Ohjaustehostin tuli TXE-malliin vakiovarusteeksi keväällä 1991.
Keväällä 1992 malli uudistui melko perusteellisesti. Muotoja pyöristettiin niin sisällä kuin ulkona. Uutta olivat mm. keulan muotoilu, takavalot, puskurit, kojelauta ja verhoilumateriaalit. Myös värivalikoima oli aivan uusi. 
Moottorivaihtoehdot olivat 1,4/80 hv, 1,8/95 hv ja 16V/137 hv. Kehittyneempi taka-akselisto oli kaikissa 1,8-litraisissa. TR:n korvasi RL, GTS:n RN ja TXE:n RT. RL ei kuulunut Suomen tuontiohjelmaan. Nyt myös perusmallin eli RN:n sai 1,8-litraisena. RN:ssä oli kuvan mukaiset mustat puskurit. Uusi lisävaruste oli takaistuimeen integroitu lasten turvaistuin.
Malliston huipulla oli edelleen 16V, jonka varusteluun sisältyivät mm. 195/50R15 -pyörät kevytmetallivanteineen, takaspoileri, helmalevikkeet, kaksoisajovalot, urheiluistuimet, madallettu alusta, levyjarrut takana sekä kaikki RT:n varusteet. Huippunopeudeksi ilmoitettiin 212 km/h ja kiihtyvyydeksi 0-100 km/h 8,5 sekuntia.
RN-varustelu piti sisällään samat varusteet kuin aikaisempi GTS. 1,4-litraisesta oli kuitenkin karsittu 2-osainen takaselkänoja ja ratin ja istuimen korkeussäädöt. Lisävarustepakettina tarjottiin sähkölaseja ja kauko-ohjattua keskuslukitusta. Syksyllä 1992 vakiovarustelua täydensivät takaistuimen pääntuet ja 1,8-litraisessa mallissa ohjaustehostin. Syksyllä 1993 ohjaustehostin tuli myös 1,4-litraiseen.
RT oli saanut varusteekseen ohjaustehostimen ja pääntuet takapenkille. Puskurit ja ulkopeilit olivat nyt korin väriset. Peilit eivät enää olleet lämmitettävät eivätkä sähköllä säädettävät.
Keväällä 1993 mallistoa täydensi lievästi urheilullinen S. Sen etuistuinten muotoilu vastasi 16V-mallia. Muita S:n varusteita olivat sumuvalot, 175/65R14-pyörät, korin väriset puskurit ja peilit, nahkaratti, sävylasit sekä ratin ja istuimen korkeussäädöt. S:n moottori oli 1,4-litrainen.

Turvavyön kiristimet edessä ja turvapalkit ovissa tulivat vakiovarusteeksi keväällä 1993 ja kuljettajan turvatyyny  huhtikuussa 1994. 

Syksyllä 1994 parannettiin vielä varustelua ja tehtiin viimeiset muutokset ennen Méganen esittelyä. Mallisto tunnetaan lisämerkinnällä Biarritz. Myös RN-mallissa oli nyt korin väriset puskurit. Värivalikoima oli jälleen uusi. 
Biarritz RT:n verhoilu oli entistä tyylikkäämpää plyysiä.

Biarritz-mallistoon oli saatavissa entisen S-mallin korvannut Pack Sport niin RN- kuin RT-varusteluun. Sport-paketti sisälsi takaspoilerin, helmalevikkeet, 175/65R14-pyörät ja muutamia urheilullisia yksityiskohtia sisätiloihin.

Cabriolet esiteltiin vuoden 1992 alussa. Sen moottorina oli Suomeen tuoduissa autoissa 16V ja myös varustelu vastasi 16V-mallia. Cabrioletin tuotanto jatkui nimellä Renault Cabriolet vielä vuoden 1996.
Vakiovarusteet Renault 19 (pdf)
Plussat: Miinukset:
+ ajo-ominaisuudet - raskas ohjaus ilman tehostinta
+ jousitusmukavuus - ajoasento
+ sisä- ja tavaratilat - kulmikas vaihteensiirto
+ taloudellisuus - perusmallien köyhä varustelu
+ meluttomuus
+ lämmityslaite
+ turvallisuus
+ moderni ulkonäkö
Renault 19 oli onnistunut kokonaisuus, joka nousi myyntimenestykseksi ympäri Euroopan. Se oli mm. Saksan suosituin tuontiauto. 19 voitti myös mm. Tekniikan Maailman ja Tuulilasin vertailut vuosina 1990-92.

Vikatilastoissa 19 sijoittui selkeästi keskitason huonommalle puolelle. Yleisimpiä vikoja on listattu HS vikasarjassa.

takaisin