Opel Vectra (1988 - 1995)

 

 Opel Vectra korvasi Asconan syksyllä 1988. Vectra oli tuolloin moderni auto niin ulkonäöltään kuin ominaisuuksiltaan ja siitä muodostui mittapuu, johon myöhempiä kilpailijoita verrattiin. Tekniikaltaan Vectra oli tuttu Opelia, mutta varustelu oli huomattavasti parempi kuin mihin Opeleissa oli totuttu. Suomessakin kaikissa malleissa oli mm. ohjaustehostin ja radio. Hinnan ja ominaisuuksien suhteen ja hienostuneen, mutta varovaisen tyylin ansiosta Vectrasta tuli erittäin suosittu auto.
Korimallit olivat neliovinen sedan ja viisiovinen HB. Niin jousitusta kuin istuimiakin oli Asconaan verrattuna pehmennetty mukavuuden lisäämiseksi ja siinä olikin onnistuttu. Pyörät olivat 14-tuumaiset. Ajo-ominaisuudet eivät olleet aivan aikansa parhaimmistoa. 
Vectran moottorivaihtoehdot Suomessa olivat aluksi 1.6S 82 hv, 2.0i 115 hv ja 2.0i GT 130 hv, lisäksi keväällä 1989 katalysaattorimallit yksipistesuihkutuksella varustettu 1.6i 75 hv ja 2.0i 115 hv. 

Karkeakäyntisistä moottoreista tapettiin ohituskiihtyvyys ylipitkillä välityssuhteilla, jotka toisaalta tekivät Vectrasta taloudellisen auton.
Vectran mallivalikoimaa lisättiin vähitellen. Lähes alkuvaiheessa mallistoon tulivat nelivetoversiot, jotka oli kehitetty Steyr-Puchin kanssa sekä 1,7-litrainen diesel (57 hv). Syksyllä 1989 esiteltiin Vectra 2000 16V, jossa oli sama 150-hevosvoimainen moottori kuin Kadett GSI 16V:ssä.

Syksyllä 1990 Suomeen tuotavaa mallistoa täydensi 1.8i (90 hv), joka oli ollut muualla myynnissä jo aikaisemmin. Vuonna 1992 melko pienitehoisen dieselin rinnalle saatiin 82-hevosvoimainen 1.7 TD.
Vectran varustevaihtoehdot olivat GL, GLS ja CD. GL:n erotti mustista puskureista. Muita eroja GL:stä GLS:ään olivat pääntuet ja lämpösuuttimet takana, 2-osainen takaselkänoja ja kierroslukumittari sekä parannettu äänieristys. GLS:n lisäksi GL 2.0:ssa oli keskuslukitus ja sävylasit. 

CD:ssä oli ABS-jarrut ja lehtitaskut etuselkänojissa. 2.0 4x4:n varustelu oli GL-tasoa muutamin täydennyksin.
Kuvan GL-verhoilu oli kangasta, GLS:n ja CD:n plyysiä. 

Vuoden 1989 alussa esitellyssä GT-mallissa oli suunnilleen GLS-tasoa vastaava varustelu. Lisänä oli urheiluistuimet, toisaalta takajalkatilan lämpösuuttimet puuttuivat. Rengaskoko oli 195/60R14. Sport-välitykset tarjosivat paremman suorituskyvyn. Puskureissa oli punainen raita.

Vuosimallissa 1991 oli keskuslukitus aina vakiona.
Kojetaulu oli muotoiltu pehmeälinjaisesti. GT:n ohjauspyörä oli erilainen kuin kuvan GLS:ssä.

2000 16V:ssa oli erilainen maski, urheilullisemmin muotoillut helmat, takaspoileri, 195/60R15-pyörät kevytmetallivanteineen, ABS-jarrut, ajotietokone (sis. ulkolämpömittari), sähkösäätöiset ja lämmitettävät peilit ja nahkaratti.
Vuoden 1992 lopussa oli faceliftin aika. Perusmoottori oli nyt 1,8-litrainen, joskin 1.6-litrainen palasi kesällä 1993. Malliston yläpäätä laajensivat Turbo (204 hv) ja keväällä 1993 myös 2.5 V6 (170 hv). V6-mallissa oli puulistat ovissa,  verhoilukangas samettia ja luistonesto. Turbossa oli 6-vaihteinen vaihteisto ja 16" kevytmetallivanteet.
Uusia turvallisuusvarusteita olivat turvavyön kiristimet ja sivutörmäyssuoja sekä lisävarusteena ollut täysikokoinen kuljettajan airbag. 

Kuvan GT:n erotti muista malleista helmalevikkeistä ja mustista pilareista.
Maski oli nyt korinvärinen ja Opelin logo sijaitsi siinä. Puskurit oli muotoiltu uudelleen ja ne olivat korinväriset myös GL-mallissa, josta kuitenkin puuttui muiden versioiden kromilistat. Takaistuimen selkänoja oli 2-osainen myös GL-mallissa. GLS-malleissa oli entisen lisäksi lämmitettävät sähköpeilit, lukuvalot ja säädettävät ristiseläntuet, CD:ssä ajotietokone ja sähköantenni.
Takavalot laajenivat sedanissa osittain tavaratilan kannen puolelle ja takavalojen välissä oli musta paneeli. Vuosimalliin 1995 vastaavat muutokset tulivat myös viisiovisen perään.

Aikaisemmat dieselit korvasi katalysaattorilla varustettu 60-hevosvoimainen turbodiesel.

 
Keväällä 1993 tuli perusmalliksi Expression, jossa oli GL-varusteiden lisäksi kierroslukumittari, korinväriset peilit, erikoisverhoilu (kuva) ja kylkiraidat, joissa toistuivat samat sini-punaiset koristeet kuin verhouksessa.
Vuoden 1994 alussa tuli Suomeen edullinen, mutta ylellinen CDX. CDX korvasi mallistosta GLS:n ja CD:n. Siinä oli GLS-tason lisäksi ylellisempi verhoilu puulistoineen, nahkaratti, sähköantenni, metalliväri ja sumuvalot. 4000 mk:lla CDX:ään sai 2 turvatyynyä ja ABS-jarrut. CDX:ään sai myös 2,0-litraisen 16-venttiilisen moottorin, jonka teho putosi 150:sta 136 hevosvoimaan.
Vuosimalliin 1995 GT:n korvasi Sport, jossa oli vakiona kevytmetallivanteet. Expressionin korvasi Merit, jossa ei ollut kierroslukumittaria, korinvärisiä peilejä eikä polttoaineen merkkivaloa. Sen sijaan kuljettajan turvatyyny oli vakiona, kuten kaikissa '95 malleissa. Meritin ohella pääasiallinen myyntimalli oli CDX, joka oli nyt myös V6-mallin varustetaso. CDX V6:ssa oli muiden CDX-mallien lisäksi kevytmetallivanteet ja luistonesto. Ajonestolaite Vectroihin tuli joulukuussa 1994.
Vakiovarusteet Opel Vectra (pdf)
Plussat: Miinukset:
+ taloudellisuus - ylipitkät välitykset
+ meluttomuus - tunnoton ohjaus (ennen vm. 93)
+ lämmityslaite - vaihteensiirto
+ tavaratila - moottorin kiinnitys
+ melko hyvät ajo-ominaisuudet - ruostuminen
+ tehokkaat jarrut - paljon vikoja
Vectran avulla Opel kaksinkertaisti markkinaosuutensa keskiluokassa Suomen markkinoilla. Vectra oli ominaisuuksiltaan erittäin tasapainoinen kokonaisuus ja se voitti lähes kaikki testit ensimmäisinä vuosinaan ja vielä myöhemminkin.

Ensimmäisen sukupolven Vectroissa oli erittäin paljon vikoja, ja E-Kadettin jälkeen Vectra oli toinen malli, joka romutti Opelin laatumielikuvan. Ongelmista ehkä tunnetuin on vain 30 000 km kestävä jakohihna (2,0-litraisissa vaihtoväli on 60 000 km). Vioista on kattava listaus HS Vikasarjassa. Tämän ikäiset autot ovat jo toki enemmänkin yksilöitä - toisista tyyppiviat on korjattu, toisissa ongelmia riittää.

Ensimmäisen sukupolven Vectraa valmistettiin lähes 2 miljoonaa autoa ennen kuin seuraaja esiteltiin syksyllä 1995.
takaisin