Tekniikassa merkittävin muutos oli Mercedeksen ensimmäinen hammastanko-ohjaus, joka oli kylläkin harjoitusversio eikä ansainnut kehuja. Etupyörien tuennassa joustintuet oli korvattu C-sarjan kaltaisilla poikittaistuilla.

Aivan uusi turvavaruste oli etuturvavöiden voimanrajoitin. 

Mukavuusvarusteluun sisältyi kauko-ohjattava keskuslukitus, sähkölasit, sadetunnistin, takaistuimen alaskääntyvät pääntuet.. Lisävarusteena saatavaan ilmastointiautomatiikkaan sisältyi ilmanlaatumittari ja aurinkotunnistin.

Elegancessa puuosat olivat aitoa pähkinäpuuta. Varusteluun kuului Classicin lisäksi nahkaratti, 10-reikäiset kevytmetallivanteet, ovivalot, lehtitaskut etuistuimissa, himmentyvä sisäpeili ja turvavyön mukavuustoiminto.

Avantgarden (alempi kuva) varustelu oli suunnilleen sama kuin Elegancessa. Koristeet olivat vaahteraa, kevytmetallivanteet 5-reikäiset, alusta oli urheilullinen ja maskissa 5 kromilistaa.

Helmikuussa 1997 tulivat uudet V6:t E 280 ja E 320. Samaan aikaan mallistoon lisättiin jatkuvalla nelivedolla varustettu 4-Matic. Lokakuussa 1997 tulivat E 430 ja E 55 AMG sekä 230:n korvannut V6-poerheeseen kuuluva 240. 

Olennaisin moottoriuutuus oli kuitenkin kesällä 1998 esitelty 2,15-litrainen Common Rail -diesel, jolla siirrettiin 220 D ansaitusti museoon. Uusi moottori oli tarjolla kahtena tehoversiona. E 200 CDI:ssä oli tehoa 102 hv ja vääntöä 235 Nm. E 220 CDI:n lukemat olivat 125 hv ja 300 Nm.

Moottorien saatavuudesta lisää pdf-tiedostossa.

Turvavarustusta täydennettiin edelleen vuosimalliin 1999: vakioksi tuli matkustajan airbagin istuintunnistin, vetoluistonesto, jarruassistentti ja ovien lukitus ajon aikana. Elegancessa oli xenon-valot. Ilmastointilaite tuli vakioksi 320:aan ja 420:ssa se oli automaattinen. 420:ssa oli nyt vakiona myös radio.

Keulan muotoilussa oli myös enemmän muutosta kuin ensi vilkaisulla voisi uskoa. Keula oli pari senttiä aikaisempaa matalampi: maski oli matalampi ja valot sijoitettu alemmaksi. Ajovalot olivat myös hieman aikaisempaa kapeammat. Ilmanottoaukot oli muotoiltu virtaviivaisemmin ja ajovalojen alapuoliskon kehys oli samaa palaa puskurin kanssa. Ovenkahvat ja kynnyspalkkien verhoukset olivat korin väriset. Takavalot olivat uudet ja farmarissa oli ylhäällä matala lisäjarruvalo.

Bensamoottorit olivat ennallaan, mutta nekin saivat dieselien tavoin 6-vaihteisen käsivaihteiston.

Verhoilumateriaalit olivat uusia ja aikaisempaa laadukkaampia. Laadukkuutta oli haettu myös monissa pienissä yksityiskohdissa, kuten vaimennettu hansikaslokeron kannen avautuminen, takaniskatukien kääntö alas vaimennetusti ja takaluukun kohdevalo ja kuormankiinnitysverkko. Koripeltien väliset saumaraot olivat aikaisempaa pienempiä.

Kaikesta huolimatta W210 on hyvin tehty auto. Se oli aikanaan kolariturvallisuudeltaan parhaimmistoa ja päihittää vielä tämän päivän pienet perheautot. Turvavarustelu on runsas, mutta mukavuusvarusteita on vakiona niukasti. Alkuvuosien dieselit ovat nykymittapuun mukaan antiikkisia, mutta CDI:t ovat edelleen ajanmukaisia. Bensamoottorit ovat ominaisuuksiltaan lähinnä keskinkertaisia poikkeuksena E 200 K, joka on taloudellinen ja samaan aikaan voimaa löytyy enemmän kuin esim. E 240:sta.

W210:n ongelmana käytetyn auton ostajan näkökulmasta on korkea hinta. Samalla rahalla saa hyviä uusia autoja. Enää W210-sarjan tapauksessa ole niinkään varmaa, että käytetyllä Mercedeksellä on edessään enemmän kilometrejä kuin vastaavan hintaisella uudella. Samanhintainen uusi keskiluokan perheauto tarjoaa paremman kolariturvallisuuden, huomattavasti paremman varustelun ja useimmissa tapauksissa paremmat ajo-ominaisuudet. 

Seuraaja W211 esiteltiin sedanina keväällä 2002 ja farmarina vuotta myöhemmin.