Koeajossa Volvo XC90 2.5T

 

Taustaa

USA:ssa myydään vuosittain yli 2 miljoonaa katumaasturia. Suuret markkinat houkuttelevat uusia yrittäjiä markkinoille. Uusimpia tulokkaita ovat VW, Porsche ja Volvo. Euroopassa tämän luokan myyntiluvut ovat pieniä. Ykkösenä on MB:n ML noin 40 000 auton vuosimyynnillään, seuraavina BMW X5 ja Jeep Grand Cherokee. Pienenä valmistajana Volvo on hyödyntänyt mahdollisimman paljon henkilöautomalliensa tekniikkaa uudessa XC90:ssaan. Näin myös hinta on saatu pidettyä kohtuullisena. Päämarkkina-alue näkyy mm. siinä, että XC90 on aina automaattivaihteinen.

Kori ja sisätilat

XC90 on V70-farmaria 9 cm pitempi, 9 cm leveämpi ja 27 cm korkeampi. Kilpailijoista BMW on 13 cm ja MB 16 cm lyhyempi. Melko pienistä pituuseroista huolimatta XC90:een on onnistuttu lisäämään kolmas istuinrivi. Tarjolla on tosin myös 5-paikkainen versio. Takimmaiset istuimet voidaan taittaa lattian alle. Lattia tosin on varsin korkealla eikä aivan Zafiran tasoiseen monikäyttöisyyteen päästä.

Sisätilat viidelle ovat hieman BMW X5:ttä pienemmät. Pääntilaa on ruhtinaallisesti niin edessä kuin takana. Myös leveyttä tuntuu edessä olevan runsaasti, sillä keskikonsoli on leveä. Kuitenkin takana leveysero V70:een jää odotettua pienemmäksi. Polvitilaa keskirivissä on riittävästi, mutta runsaaksi tilaa pituussuunnassa ei voi kehua. Kolmannenkin istuinrivin tilat ovat kelvolliset aikuisille, vaikka ne ilmoitetaan tarkoitetun lähinnä alle 160 cm henkilöille.

XC90:ssa istutaan korkealla. Ei pelkästään korkealla maasta, vaan myös korkealla auton lattiasta. Etuistuimet olivat koeajetussa autossa sähkösäätöiset, mutta toimivat onneksi myös ilman virran kytkemistä. Etuistuimet ovat Volvon tapaan markkinoiden ehdotonta parhaimmistoa. Kuitenkin etuistuimien selkänojan eteentyöntyvä kovahko yläosa vaikutti hieman oudolta. Keskirivin istuimet ovat lähes etuistuimien veroiset.

Tavaratila jää kooltaan V70:ää pienemmäksi. Maasturiluokassa se on kuitenkin parhaimmistoa. Volvo on panostanut tavaratilaan enemmän kuin BMW tai VW, jonka Touaregissa tavaratila on auton ulkomittoihin verrattuna yllättävän pieni. Keskirivin istuimia voidaan tarvittaessa siirtää eteenpäin tavaratilan lisäämiseksi. Keskimmäinen osa istuinta siirtyy eteen peräti 30 cm, jolloin lapsi saadaan sivulla istuvia edemmäksi. 7 hengen kuormalla tavaratila jää luonnollisesti lyhyeksi Volvossakin. Tavaratilan pohja on korkealla maasta.

Moottori ja suorituskyky

Uudella 2.5T-perusmoottorilla (210 hv) varustetulla koeajoautolla oli ajettu vasta 30 km. Vähitellen Volvon muihinkin malleihin tuleva iskua pidentämällä 2,4-litraisesta suurennettu moottori vaikutti miellyttävältä tuttavuudelta. 2.4T:hen verrattuna moottori on kierrosherkempi. Voimaa riittää kohtuullisen hyvin kuljettamaan 2200-kiloista autoa. Suurin vääntö (320 Nm) saadaan 1800 kierroksella, mikä sopii hyvin auton luonteeseen.

Kiihtyvyys paikaltaan tuntui hyvinkin vastaavan ilmoitettua 9,9 sekunnin lukemaa. Ohituskiihtyvyys ei tietenkään vastaa Volvon 2.4T:llä varustettuja henkilöautomalleja, mutta peittoaa BMW X5 3.0:n. 5-vaihteinen automaatti toimii yhtä hienostuneesti kuin muissakin Volvoissa. Käsin vaihdettaessa huomaa auton suuremman massan ja runsaskitkaisemman voimansiirron vaikutuksen. 

Malliston huipulla on T6, jonka 272-hevosvoimainen moottori on peräisin S80 T6:sta. Moottori ei liene 17 000 euron lisähinnan arvoinen. Ilmoitettu suorituskykyero on pienehkö ja automaattina on huomattavasti alkeellisempi 4-vaihteinen GM:n tuote. Sen sijaan D5 on harkinnan arvoinen vaihtoehto, kuluttaahan tämän painoinen auto bensamoottorilla tasaisessa maantieajossakin 10 litraa.

Ajettavuus, alusta ja melutaso

Ajo-ominaisuuksiltaan XC90 oli positiivinen yllätys. Ennakko-odotuksiin vaikutti tietysti auton päämarkkina-alue. Auton ohjaus on kuitenkin selvästi vähemmän amerikkalaistyyppinen kuin Volvon henkilöautoissa. Ohjaus onkin sama kuin S60/V70 R-malleissa. Erityistä kehumista se ei ansaitse, mutta tuntoa ja tarkkuutta on kohtuullisen hyvin. Ajotuntuma on kaikin puolin turvallinen ja varmasti tämän luokan huippua. Ei ole BMW X5:nkään ohjaus kehumisen arvoinen. 

Korkeassa autossa syvistä urista poistuttaessa ja sinne jälleen pudottaessa tapahtuva heilahdus tuntui voimakkaalta. Karhulla kammatuissa raidoissa auto vaikutti hieman epävakaalta, mikä johtunee lähinnä leveistä renkaista. Kääntöympyrä on suurempi kuin osasi kuvitellakaan.

Myös jousitusmukavuus lienee maasturiluokan huippua. Pintakovuuteen liittyvää värinää on hieman enemmän kuin henkilö-Volvoissa, mutta muilta osin jousitus on esimerkillinen. 

Melutaso on erittäin hiljainen. Moottorin ääni on eristetty hyvin. 5-sylinterinen on tosin muutenkin miellyttävä ääneltään. Myös alusta on erittäin hiljainen ainakin kitkarenkailla eivätkä tuulensuhinatkaan häiritse matkantekoa. 

Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus

XC90:ssa varustelu on pääosin vakiona toisin kuin henkilö-Volvoissa. Perushintaan sisältyy mm. varashälytin, Geartronic-vaihteisto, High Performance-audiojärjestelmä, vakionopeussäädin, ajotietokone, sadetunnistin ja 7-paikkaisessa tasonsäädin. Lisävarusteista metalliväri maksaa 1160 euroa, BiXenon-valot 1160, nahkaverhoilu 1000/1330 (5p/7p) ja CD-vaihtaja 400 euroa. T6:ssa on mm. nahkaverhoilu, CD-vaihtaja ja sähkötoiminen kuljettajanistuin vakiona.

Turvavarusteluun sisältyvät tietysti lähes kaikki tunnetut varusteet, esim. kaikilla istuinriveillä on pääturvatyynyt ja turvavyön kiristimet. Etuistuimen pääntuet ovat Volvossa luonnollisesti aktiiviset. Uutuutena on maailman ensimmäinen kierähtämissuojajärjestelmä, joka on maasturissa todella tarpeen, kun tutustuu XC90:n esittelyjen yhteydessä esitettyihin lukuihin maasturien kaatumisonnettomuuksista USA:ssa.

Hallintalaitteet ovat eräs Volvon vahvoista alueista, eikä tälläkään kerralla ole lähdetty kikkailemaan. Käsijarru on tosin amerikkalaistyylinen jalalla vapautettava. Ohjauspyörässä on vakionopeusssäätimen, radion ja mahdollisen puhelimen käyttökytkimet. Käyttökytkimissä suositaan kierrettäviä kytkimiä, jotka niin ilmastoinnin, radion kuin ajotietokoneen käytössä ovat paljon etevämpiä kuin paineltavat napit tai digitaali-ihmeet. Jarrut eivät ilahduttavasti ole terävästi purevat, vaan jarrutusvoimaa on helppo annostella. ABS:n ja luistonestojärjestelmien raksutus on tavanomaista voimakkaammin kuuluvaa.

Lämmityslaitteesta pystyy 15 asteen pakkasessa suoritetun koeajon perusteella sanomaan sen verran, että ainakaan huippua sen teho ei edusta. Sen sijaan automatiikka toimii kiitettävästi toisin kuin monissa muissa merkeissä. Lasit eivät huurru automaattiasennossa eikä kylmää ilmaa puhalleta tarpeettoman suurella puhallinnopeudella. Lämpötila on erikseen säädettävissä oikealle ja vasemmalle puolelle. Erillinen ilmastointi kolmannelle penkkiriville on lisävaruste.

Sisustuksen ilme on onnistuneen tuore, vaikka muista Volvoista tuttuja yksityiskohtia on mukana. Alumiinia olisi tosin voinut käyttää muodinmukaisesti laajemminkin, mutta ilmeisesti sen ei katsottu sopivan kovin hyvin yhteen mahdollisen puulistoituksen kanssa. Sisustuksen tunnelma on jopa auton hintaluokkaa ylellisempi. Keskikyynärnoja ei ole paras mahdollinen nojaamiseen, mutta ei toisaalta ole vaihdevivun käytön tiellä. Ulkopeilit ovat erinomaisen suuret, muuten näkyvyys ei muotoilusta johtuen ole paras mahdollinen.

Kilpailuasetelma

Volvo XC90:n järkevyys ja yleensäkin maasturin tarpeellisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi. XC90 ei liene kova menijä maastossa. Maantiellä se on kotonaan, ehkä paremmin kuin yksikään kilpailijansa. Se on myös käytännöllinen perheauto, jossa yksityiskohdat on harkittu loppuun asti ja turvallisuus on tämän päivän huippua. 

XC90 lyö ominaisuuksillaan kaikki kilpailijansa. Lisäksi se on bensaversiona niitä merkittävästi halvempi. Dieselinä hintaetua ei juurikaan ole. XC90 maksaa halvimmillaan 63 200 euroa, BMW X5 3.0 73 800 euroa, MB ML 350 72 000 euroa.  Volvossa on selvästi korkeatasoisempi vakiovarustelu kuin näissä kilpailijoissa. Ei siis ihme, että auto on saavuttanut hyvän menestyksen. Toimitusaika on tällä hetkellä noin yksi vuosi. Auton kiinnostavuudesta sai viitteitä myös tarkastellessa sunnuntainäyttelyyn saapunutta autokantaa, jossa oli hämmästyttävän paljon kalliita Audi- ja BMW-malleja.

6.2.2003 Timo Nurmela 

takaisin