Koeajossa BMW X5 3.0d A

 

Taustaa

Vuonna 1999 esitelty BMW X5 on edelleen ehkä henkilöautomaisin iso maasturi. Sen tärkein kilpailija on ollut Mercedeksen ML, mutta uudessa katumaasturibuumissa ovat syntyneet esim. Volvo XC90 ja VW Touareg. Näiden kaikkien pääasiallinen markkina-alue on USA, mutta BMW:ssä Amerikan markkinoiden vaatimukset näkyvät hieman vähemmän kuin kilpailijoissa. 

Kori ja sisätilat

X5 on mitoiltaan hieman kilpailijoitaan pienempi (esim. Volvoa 13 cm lyhyempi). Samalla se on hieman elegantimpi ja sporttisempi. Ulkonäkö saa laajan kannatuksen toisin kuin BMW:n viimeisimmät aikaansaannokset.

Muista BMW-malleista poiketen myös sisätilat ovat suuret. Takana on varsinkin kahdella matkustajalla mukavat tilat. Myös istuimen muotoilu on onnistunut. Volvon 7 hengen kuljetusmahdollisuutta BMW ei pysty tarjoamaan. Myös kolmelle takamatkustajalle Volvossa on paremmin tilaa.

Tavaratila ei ole erityisen suuri, se vastaa lähinnä pientä farmaria. Pituus jää n. 30 cm Volvoa lyhyemmäksi niin takaistuin pystyssä kuin kaadettunakin. Myöskään monikäyttöisyys ei vastaa Volvoa, jossa takaistuimet taittuvat yksitellen. Takaluukku toimii BMW:ssäkin kahdessa osassa. Alaosa käännetään alas takavalojen yläreunan tasolta. 

Näkyvyydessä on sekä hyvää että huonoa. Ulkopeilit ovat isot ja näkyvyys taakse on monia muita maastureita parempi. Sisäpeili pitää olla tarkoin oikein säädetty, että se tarjoaa halutun näköalan. Keula näkyy kuljettajan paikalta vain kurkottelemalla. Lähinnä näkökentän edessä ovat korkealle jäävät lasinpyyhkimet ilmanohjaimineen. Kääntöympyrä on melko suuri, mutta hieman pienempi kuin XC90:ssa.

Moottori ja suorituskyky

X5:n suosituin moottorivaihtoehto on koeajettu 3.0d (184 hv), joka muuttaa käsityksiä dieselistä. Moottorin käyntiääni on sivistyneempi kuin yhdessäkään ajamassani dieselissä. Dieseliksi sen tunnistaa vain kylmänä tyhjäkäynnillä. Suorituskyky on hyvinkin riittävällä tasolla, vaikka kiihtyvyys automaattina vie lähes 12 sekuntia. Ohituskiihtyvyys on kuitenkin kiitettävä. Automaatti reagoi viivyttelemättä kaasun painallukseen ja vaihtaa erinomaisen hienostuneesti.

Ajettavuus, alusta ja melutaso

BMW X5:ttä ei ole tehty maastoajoon. Hyvät maantieominaisuudet ovat olleet ainoa tavoite ja siinä on myös onnistuttu. Ajo-ominaisuudet ovat kokonaisuutena todennäköisesti maastureiden parhaat. Ohjaustuntuma ei ole aivan optimaalinen, mutta suuntavakavuus ja kaarrekäytös ovat moitteettomat. Leveät renkaat (235/65R17) tuovat kulumisurat selvästi esiin. Myös auton korkeudesta luonnollisesti seuraavan huojumisen saa esille yrittämättä. Nämä seikat eivät todista puutteita BMW:n suunnittelussa, vaan sen, ettei korkea maasturi ole henkilöauton veroinen ja että leveät renkaat eivät sovellu Suomen uraisille teille.

BMW on taitavimpia valmistajia yhdistämään hyvät ajo-ominaisuudet ja hyvän jousitusmukavuuden. Myös X5:n jousitus on kovahkosta alustasta huolimatta onnistunut. Pienet värinät tuntuvat lievästi, mutta suuremmat epätasaisuudet ja esim. kaivonkannet ylittyvät lähes huomaamatta.

Melutasoa voi kuvailla kaikilta osin hiljaiseksi. Ainoaksi pieneksi moitteeksi voi esittää ilmavirran vinkumisen suljetussa kojelaudan keskisuuttimessa. Se taas todistaa pikemminkin BMW:n osaamattomuudesta automaatti-ilmastoinnin tekemisessä. Automatiikka puhalsi ilmaa selkeästi liian suurella voimalla lämpötilaan nähden.

Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus

X5:n vakiovarusteluun sisältyvät mm. ESP, 6 turvatyynyä, manuaalinen ilmastointi ja CD-soitin. X5:n perushinta on kilpailijoihin verrattuna kohtuullinen, mutta varusteltuna eroa esim. Volvoon alkaa syntyä. Koeajoautossa oli lisävarusteita lähes 40 000 euron arvosta. Automaattivaihteisto maksaa 3330 euroa, automaatti-ilmastointi 1210 euroa, varashälytin 880 euroa, metalliväri 1040 euroa, taka-akselin tasonsäätö 1620 euroa, etukyynärnoja 360 euroa, etuistuinten ristiseläntuen säätö 730 euroa, sadetunnistin 210 euroa ja ajotietokone + Check Control 630 euroa. Näistä perustarpeista kertyy jo 10 000 euroa. Nahkaverhoilu maksaakin sitten jo 4330 euroa, etuistuinten sähkösäätö 3390 euroa ja 18" kevytmetallivanteet 1890 euroa.

X5:n mittaristo on BMW:n tapaan erittäin selkeä. Ilmastointilaitteen käyttöpainikkeet puolestaan eivät ole kaikkein selkeimmät. 

Koeajoautossa oli urheiluistuimet (4440 euroa sis. aina sähkösäädön), jotka olivat erittäin hyvät eli XC90:n vakioistuinten tasoa. Ajoasennosta sen sijaan löytyy selkeää moitittavaakin. Kun ohjauspyörän säätää sopivalle korkeudelle, mittariston yläosa jää pahoin ohjauspyörän yläreunan taakse. Vasemmalle jalalle on hyvä tuki, mutta oikea jalka jää kaipaamaan luontevampaa paikkaa vakionopeussäädintä käytettäessä. Kaasupoljin on niin korkealla, että vakionopeussäädintä käyttää mielellään.

Koeajoauton vaalea nahkasisustus oli näyttävä. Perushintaankin kojetaulun muotoilu on persoonallinen ja tyylikäs, mutta ylellisyydestä ei silloin voi puhua.

Kilpailuasetelma

BMW X5 on Volvo XC90:n ja VW Touaregin ohella tämän hetken katumaastureiden huippua. Kaikki kolme ovat miellyttäviä maantieautoja ja tarjoavat hyvät tilat. VW ei tarjoa toistaiseksi dieselvaihtoehtoa perushintaluokkaan. 

Volvo XC90:een verrattuna X5 on auto, joka tarjoaa täsmällisemmän ajotuntuman ja dieselinä paremman suorituskyvyn. Volvo puolestaan on käytännöllisempi ja tarjoaa uusimman turvallisuusosaamisen. Perushinnassa ei dieselinä ole suurta eroa, mutta BMW:n vakiovarustelu on köyhä ja lisävarusteet nostavat hinnan selkeästi Volvon yläpuolelle.

X5 on ollut kalliista maastureista Suomessa selvästi suosituin, mutta nyt Volvo tulee ohittamaan sen myyntiluvut kirkkaasti.

14.5.2003 Timo Nurmela 

takaisin