Koeajossa BMW X3 3.0iA
Taustaa
BMW laajentaa katumaasturitarjontaansa pienemmällä Itävallassa valmistettavalla X3:lla. Uutuus on kooltaan ja varsinkin hinnaltaan yllättävänkin lähellä isoveljeään X5:ttä. X3 on kuitenkin suunnattu eri kohderyhmälle: se on selvästi nuorekkaampi ja urheilullisempi kuin enemmän mukavuuteen painottuva X5.
Kori ja sisätilat
3-sarjan Touringiin verrattuna X3 on 8 cm pidempi, 11 cm leveämpi ja 26 cm korkeampi. Sisätiloissa ero X3:n hyväksi on suurempi kuin ulkomitoista voisi päätellä: polvitilaa takaistuimella on lähes 10 cm enemmän ja luonnollisesti pääntilat ovat hyvät niin edessä kuin takana, vaikka istuma-asento onkin korkeampi. Leveyssuunnassa takaistuin on kuitenkin selkeästi vain kahdelle matkustajalle soveltuva.
Tavaratilan pituus puolestaan on samaa luokkaa kuin Touringissa, mutta leveyttä ja korkeutta on enemmän. Kokonaisuutena tavaratila on siis suunnilleen saman kokoinen kuin useimmissa keskiluokan farmareissa. Maton alta löytyy mm. akku, joten siellä ei ole normaaliin tapaan tilaa pikkutavaroille. Kallistetut takaistuimen selkänojat jäävät hieman vinoon asentoon. Takaluukku ei avaudu juurikaan vaakatasoa ylemmäksi.
Istuimet ovat hyvät niin edessä kuin takanakin. Varsinkin etuistuimet kuuluvat markkinoiden parhaimmistoon. 3,0-litraisessa bensamallissa on vakiona etuistuimien sähkösäätö. Näkyvyys eteen on hyvä ja ulkopeilit ovat hyötyajoneuvokokoa. Taakse näkyvyys on varsin huono matalan takaikkunan ja suurikokoisten pääntukien vuoksi. Autoon käynti ja sieltä poistuminen housuja kuraamatta on liki mahdotonta typerästi suunniteltujen helmalevikkeiden takia niin edessä kuin takanakin.
Moottori ja suorituskyky
X3:n moottorivaihtoehdot ovat tutut 2,5- ja 3,0-litraiset bensakoneet ja 3,0-litrainen diesel, joka on hieman miedompi versio kuin 530d:ssä. Ensimmäiset autot ovat 3,0-litraisia bensamalleja. Koeajettu auto oli 3,0-litrainen automaatti. Tehoa 3,0-litraisessa on 231 hv. Suorituskyky oli hieman odotettua vaisumpi, vaikka ilmoitettujen suoritusarvojen mukaan sen pitäisi hyvin tarkkaan vastata omaa Volvoani. Mielenkiintoista on se, että BMW on päätynyt rajoittamaan huippunopeuden 210 km/h:iin. Rajoitus poistuu valitsemalla Sport-paketti.
Automaattivaihteisto on 5-vaihteinen eli hieman vanhempaa tuotantoa kuin 5-sarjassa. Se vaihtaa kuitenkin hienostuneesti. Rampista moottoritielle tultaessa ja rauhalliseen ohitukseen lähdettäessä se tarjoaa melko herkästi pienempää pykälää. Yllättävää oli kuitenkin vaihteiston toimintaan sisällytetty voimakas luisto. Niin kaupungissa kuin maantiellä rauhallisesti ajettaessa menossa on samaa tuntua kuin hyvin pienitehoisissa automaattiautoissa: moottorin kierrokset nousevat ja ääni kuulostaa vedätykseltä, mutta mitään ei tapahdu.
Kulutukseksi ilmoitetaan maantiellä runsaat 9 litraa ja kaupungissa runsaat 17 litraa. Keskikulutusmittari näytti niin ennen koeajoa kuin sen jälkeenkin 16 litran lukemia. 3.0d:llä pitäisi ilmoitusten mukaan päästä kolmisen litraa pienemmillä lukemilla. Myös suorituskyky on siinä parempi ja hinta halvempi, joten bensakoneelle ei löydy paljon valintaperusteita. BMW:n 3,0-litraisen bensakuutosen ääni on muhkea, mutta moittimista ei ole BMW:n kuutosdieselinkään äänessä, kunhan kylmäkäynnistyksen jälkeen on päästy matkaan.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Koeajetussa autossa oli vakioalusta, mutta kitkarenkaat olivat vakioon verrattuna 10 mm kapeammat (225/55R17). Alustan ominaisuudet talvioloissa tulivat selviksi. Vertailukohteena pidän viikkoa aikaisemmin samalla reitillä ja hyvin samanlaisissa olosuhteissa ajamaani A4 Quattroa. Syvissä ajourissa Audi oli paljon rauhallisempi. BMW havaitsee kiusallisen terävästi kosketuksen uran terävään reunaan. Ohituksessa keskipolanteen ylitys tapahtuu kuitenkin BMW:ssäkin huomaamatta ja väistöliike ja paluu siitä takaisin omalle ajolinjalle menevät erinomaisen tyylikkäästi. Reipasvauhtisessa U-käännöksessä lumisella parkkipaikalla Audi käyttäytyi kuin kesäkelillä. BMW puskee poikittain ja järjestelmät hyydyttävät vauhdin.
On helppo uskoa myyjän perustelut siitä, että autosta on pyritty tekemään kesäkelillä mahdollisimman samanlainen ajettava kuin 3-sarjan henkilöautosta ja talvikäytös on jätetty vähäisemmälle painoarvolle. Suuntavakavuus sulalla tiellä on moitteeton ja ohjaustuntuma on kohtalaisen hyvä. Nelivetojärjestelmä toimii viiveettä. Alusta ei mukavuudeltaan vastaa aivan keskiluokan henkilöautoja. Tähän autoon ei ole järkevää ajatella sporttialustaa tai 18" pyöriä.
Melutaso on keskiluokan normaalilla tasolla, ehkä hieman 6-koneella varustettua 3-sarjan henkilöautoa voimakkaampi. Erityisiä äänenlähteitä ei erotu, sillä ylimääräisiä suhinoita ei ole ja moottorin ääni on hienostunut. Maasturiksi auto on hiljainen.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
X3 3.0i on varustelultaan runsaampi kuin X5:n perusmalli, mikä osaltaan selittää pientä hintaeroa. X5:ssä ei ole mm. sähkösäätöisiä etuistuimia eikä automaatti-ilmastointia. Näitä varusteita ei ole myöskään X3:n dieselmallissa. Ilahduttavasti kaikkien X3-mallien perushintaan sisältyy Suomessa vakionopeussäädin, joka kansainvälisen esitteen mukaan on lisävaruste. Myös 3.0i:n hieman parempi Business-audiojärjestelmä on muualla lisävaruste. Totutusta BMW-varustelusta poikkeava vakiovaruste on myös rengaspaineilmaisin.
Sisustuksen ilme on tyylikäs ja nuorekas. Tarkemmin tarkasteltuna laatutasossa on kuitenkin selkeä ero X5:een ja jopa 3-sarjan henkilöautoon verrattuna. X3:een on jostakin löytynyt varsin halpoja muovilaatuja.
X3:n mittarit ovat samaa tyyliä kuin Z4:ssä. Aikaisempiin BMW-malleihin verrattuna selkeydestä ja luettavuudesta on hieman tingitty. Hallintalaitteet ovat esimerkilliset. Tästä voisi BMW:n 5- ja 7-sarjojenkin suunnittelu käydä ottamassa oppia.
Kilpailuasetelma
Tämä varsin kriittinen arvostelu on tehty auton hinta huomioiden. BMW X3 3.0i on noin 70 000 euron perushinnallaan väärässä hintaluokassa. Auton ominaisuudet eivät ole kokonaisuutena lähelläkään 6500 euroa kalliimpaa X5-mallia. Olisi myös luullut että isoveljen ja uuden 5-sarjan henkilöauton tasokkaita ominaisuuksia olisi saatu hieman paremmin siirrettyä X3:een.
X3:lla on kuitenkin mahdollisuuksia siinä tapauksessa, jos hinta ei ole este. Näin nuorekasta ja ilmeeltään kevyttä katumaasturia eivät muut laatumerkit tarjoa. Muiden selkeästi USA:n markkinoille suunnatut mallit ovat massiivisia ja useimmat myös varsin konservatiivisia.
16.1.2004 Timo Nurmela
