Koeajossa Nissan X-Trail 2.0 Comfort

Taustaa

Vuonna 2001 esitelty Nissan X-Trail perustuu teknisesti lähinnä Almeraan. Vaatimattoman alun jälkeen X-Trail on noussut luokassaan markkinakakkoseksi Suomessa Honda CR-V:n jälkeen. Apuna myyntikehityksessä on ollut kilpailijoita laajempi moottorivalikoima ja aikaisempaa kilpailukykyisempi hinta.

Kori ja sisätilat

X-Trail on ulkonäöltään rehellisen maasturimainen toisin kuin useimmat kilpailijansa. Tätä korostavat vielä perusmallin mustat puskurit. Kulmikkaan korin etuna on hyvä näkyvyys. Myös etukulmat on nähtävissä kuljettajan paikalta. Ulkomitoiltaan X-Trail on melko tarkasti samankokoinen kuin CR-V tai Hyundai Santa Fe. X-Trail on kuitenkin näitä 5 cm korkeampi.

Sisätiloiltaan X-Trail on useimpia keskiluokan perheautoja tilavampi. Tässäkin suhteessa auttaa korkeus ja pystyt sivuseinät. Etuistuimet ovat poikkeukselliset korkealla eikä niissä ole korkeussäätöä. Istuinten muotoilu on vaatimaton ja mukavuus ei ole kovin hyvä. Takaistuin on sen sijaan mukava ryhdikkään istuma-asennon ansiosta. Edessä tunnelma on avara matalan kojelaudan ansiosta.

Tavaratila on kooltaan useimpia kilpailijoita pienempi ja nostokorkeus on suuri. Laajennettuna tilan pohja on tasainen. Matkustamossa on paljon lokeroita pikkutavaroille.

Moottori ja suorituskyky

1500-kiloisen katumaasturin suorituskyky 2,0-litraisella bensamoottorilla jää tietysti rajalliseksi. Kokonaisuutena X-Trailin suorituskyky on kuitenkin ihan kelvollinen, vaikka jääkin jälkeen pirteistä CR-V:stä ja RAV4:stä. Primerasta tutun moottorin luvataan kiihdyttävän auto sataseen runsaassa 11 sekunnissa, mikä kuulostaa uskottavalta. Ohituskiihtyvyys viitosella ei ole kovin puhdikasta, mutta käytännön ajotilanteissa sitkeyttäkin löytyy. Ripeämpää menoa kaipaaville on tarjolla 2,5-litrainen 4-sylinterinen sekä 2,2-litrainen diesel.

Ajettavuus, alusta ja melutaso

X-Trailin ajo-ominaisuudet ovat luokan parhaimmistoa, mutta puutteitakin löytyy. Ohjaus on yllättävän raskas, mutta toisaalta se helpottaa ajosuunnassa pysymistä. Ohjaustunto on kohtuullisen hyvä. Kaarreominaisuudet jäävät kaikilla katumaastureilla puutteellisiksi. Selkeä plussa X-Trailin ominaisuuksissa on lamellikytkimeen perustuva nelivetojärjestelmä, jossa ei ole useimpien kilpailijoiden käyttämälle viskokytkimelle ominaista viivettä takapyörien mukaantulossa. X-Traililla on turvallisen tuntuista ajella jäisissä olosuhteissa, kun pitoa löytyy heti eikä hetken päästä.

X-Trailin alusta on turhan kova. Ajossa on mukana jatkuva tärinä ja ratakiskojen ja kuoppien ylitys tuottaa paitsi epämukavan tärähdyksen, myös pikkuautomaisen kolahduksen. Kokonaisuutena jousituksesta jäisillä, koloisiksi sulaneilla teillä jäi epämukavampi kuva kuin samana päivänä ajetusta Alfa GT:stä. 

Myös melutaso on epämukava. Järjettömän kovaa kylmänä puhaltavan automaatti-ilmastoinnin pauhun takaa ensimmäinen ajatus moottorin käyntiäänestä autoa käynnistettäessä oli: onko tämä sittenkin diesel? Ennen kaikkea huonosti on kuitenkin eristetty rengasäänet, jotka tulevat esiin jo kaupunkinopeuksissa. Moottoritienopeudessa ilmavirta kohisee ikkunantiivisteissä. Oma lukunsa ovat alustan kolahtelut. Kääntöympyrä on auton olemukseen verrattuna kohtuullisen pieni.

Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus

2,0-litraisen X-Trailin varustelu on varsin kattava Comfort. Siinä on mm. (huonosti toimiva) automaatti-ilmastointi, radio/CD, 4 turvatyynyä, aktiiviset pääntuet ja kevytmetallivanteet. 2,5-litraisen ja dieselin perustasona olevassa Sportissa on lisäksi mm. CD-vaihtaja ja sumuvalot. ESP on saatavana vain Sport- ja Elegance-malleihin. Lisävarustelistan muu tarjonta rajoittuu metalliväriin (450 euroa).

Sisustuksen muotoilu on jonkun muun kuin minun makuuni. Vain amerikkalaisissa autoissa on nähty mitään yhtä alkeellista. Tyyli ja etenkin ohjauspyörä on kuin 80-luvun autosta. Lisäksi japanilainen hallintalaitteiden keveys ja täsmällisyys vaihtuu monessa yksityiskohdassa jäykkyyteen ja epämääräisyyteen. Erityisen ärsyttävää on on-off -tyyppinen vedon kytkeytyminen. Ehkä kaasupolkimen toimintaan osittain tottuu, mutta jonossa ryömiminen tuntui tarpeettoman vaikealta. Kytkinpoljin on oudon korkealla. Lasinpyyhkimistä puuttuu kertapyyhkäisymahdollisuus ja vipua kiertämällä tapahtuva tihkunopeuden säätö on liian herkkäliikkeinen kankeaan lasinpyyhkijöiden käyttöön verrattuna.

Istuinverhoilu on kaksivärisenä iloisen pirteä. X-Trailissa alusta asti käytetyn kaltainen kovapintainen, muovipitoiselta tuntuva kangaslaatu on viime aikoina yleistynyt muutamissa muissakin autoissa (esim. Mazda3, Citroën C4). X-Trailissa pinta tuntuu kuitenkin tuoreempia soveltajia liukkaammalta.

Kilpailuasetelma

X-Trail on saman hintainen kuin tärkeimmät kilpailijansa. Siinä on automaatti-ilmastointi ja kehittynyt nelivetojärjestelmä, mutta ESP puuttuu (vakiona CR-V:ssä). Olemukseltaan X-Trail on kilpailijoitaan enemmän oikea maasturi. Vakiovarusteena on myös maasturimainen epämukavuus.

16.1.2005 Timo Nurmela 

takaisin