Koeajossa Honda S2000

Taustaa

Roadstereiden tulo 1990-luvun lopussa aloitti buumin, jonka vuoksi jokaisella itseään kunnioittavalla valmistajalla pitää olla sellainen. MB:n kovakattoinen SLK ja Porsche Boxster laittoivat pöytään kovan standardin. Hondalla on perinteikäs urheiluhistoria, mm. kuusi F1-moottorimestaruutta sekä sporttimalleja jos jonkinlaisia, joten S2000 iski odotettuun saumaan.

Moottori ja suorituskyky

MG TF:n ohella Hondassa on roadster-sarjan pienimpiä moottoreita: se on vain 2-litrainen ja nelisylinterinen. Tehoa on kuitenkin 240 hv ja vääntöä 208 Nm. Ahdinta moottorissa ei ole, joten lukemat ovat sangen kunnioitettavat!

Moottori laulaa kuin ompelukone: huipputeho tulee 8300 r/min kierroksilla ja huippuvääntö 7500r/min. Moottoria voi kierrättää 9000 r/min saakka ja se vain tykkää siitä. Ääni on sen mukainen korkea laulu, eikä auto kärsi siitä, että se on ”vain” nelisylinterinen.

Vääntöä riittää yllättävän hyvin alhaisillakin kierroksilla ja autoa voi ajaa kuten tavallista 2-litraista. Kuitenkin: jos suorituskykyä haluaa hyödyntää, pitää autoa kenkiä aivan surutta. Lehtiartikkeleissa mainittua alakierrosväännön puutetta en havainnut. Moottori vetää puhtaasti alta 2000 r/min. Kierroksilla kuitenkin huomaa piikin reilun 6000 kierroksen kohdalla ja vasta siitä alkaa kulkupuoli.

Valmistajan arvo 0-100 6,2 sekunnissa pitää epäilemättä paikkansa, Honda liikkuu liukkaan oloisesti. Osaltaan tätä auttaa auton keveys: se painaa vain 1270 kiloa .

Lisäksi täytyy sanoa, että moottoripaketti on sangen nätin näköinen, vaikka niitä näyttäisi mahtuvan pitkän pellin alle kaksi peräkkäin. Siististi järjestettyä moottoritilaa ja punaisia venakoppia kehtaa näyttää kavereillekin.

Kori ja sisätilat

Roadster on kaksipaikkainen avokorinen urheiluato, joten sisätiloista puhuminen lienee akateemista.

Kuitenkin: Honda on sisältä perin ahdas. Kyynärtilaa ei ole nimeksikään ja kun ikkunanpuitekin on korkealla (ja istuin matalalla), ei ”luuta” voi roikottaa rennosti ulkona cruisailtaessa rantabulevardilla. Kuljettaja ja matkustaja istuvat korkean konsolin erottamina nasakoissa kuppi-istuimissa, joiden muotoilu on oivallinen.

Tavaratila on olematon ja ohjaamossa on harvinaisen vähän säilytystilaa pikkutavaroille. MB SLK on täysin ylivoimainen tässä suhteessa: taakse mahtuu vaikka kaksi isoa Samsonitea, ovissa on pitkät kotelot ja hansikaslokerokin löytyy. Hondan olisi kannattanut tehdä kattokotelo BMW 3-sarjan tyyliin pois tieltä taittuvaksi ajettaessa katto ylhäällä.

Laatuvaikutelma on hyvä: sovitukset ovat laserintarkat ja materiaalit laadukkaan oloisia.

Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus

S2000:n varustelu on ylellinen: nahkaverhoilu, CD ja ilmastointi ovat vakiovarusteita. Erikoista kyllä, kuljettajan istuimessa on vain etäisyyssäätö ja selkänojan kallistussäätö. Ohjauspyörä on kiinteä. Näin ollen mittaristo jää hieman ratin taakse piiloon.

Ajoasento on kuitenkin varsin hyvä. Istuin tukee hyvin, vaikka etureunan korkeussäätö auttaisi asiaa. Polkimet on sijoitettu kunnolla kohdalleen, niiden liikerata on järkevä ja vasemmalle jalalle löytyy tuki, kaikki rei’itettyä alumiinia!

Hallintalaitteet ovat omalaatuiset: kaikki katkaisijat on kerätty kuljettajan sormien ulottuville ja niiden toiminta on loogista. Katkaisijoissa ei ole muista Hondista tuttua tyyliä ja tuntua, vaan ne ovat kalliimman oloiset. 

Vaihdekeppi liikkuu todella napakasti. Helpon kytkimen kanssa se tekee vaihtamisesta tarkkaa ja mukavaa, niin automaattimies kuin olenkin. Moottori-vaihteistoyhdistelmä on Hondassa omaa luokkaansa ja Honda-takissaan omistaja tuntee epäilemättä itsensä Suomen Jenson Buttoniksi.

Mittaristo on digitaalinen ja sinällään OK, mutta nopeusmittarin nestekidenäyttö on rauhaton lukeman muuttuessa koko ajan. Mittariston ollessa näkökentässä sitä tulee vilkuiltua turhankin usein, kun nopeusmittarin muuttuva lukema kiinnittää kuljettajan huomion.

Autosta on hyvä näkyvyys. Taakse näkee täysin esteettä niin sisä- kuin ulkopeileistä ja muutenkin, vaikka kuljettaja istuu liki pakarat asfaltissa, ei havainnointi ole ongelma. Auton äärimittojen arviointi on helpohkoa, mistä oli etua sompailtaessa liikkeen ylitäydeltä pihalta ulos. Vain GT-mallin kova muovikatto haittasi näkyvyyttä takaviistoon.

Ajettavuus, alusta ja melutaso

Alusta on napakka niin kuin näin matalalta ja urheilulliselta autolta odottaa. Sisäänjoustovaroja ei juuri tunnu olevan eikä autoa voi kehua mukavaksi. Täytyy kuitenkin pitää mielessä auton luonne: se on tehty urheilulliseen ajoon, ja mutkatiellä se istuukin kallistelematta, pomppimatta ja vetelemättä. Moottoritietäkään alusta ei pelkää, vaan istuu korkeissa nopeuksissa vakaasti. Tässä suhteessa MB SLK on alhaisissa nopeuksissa parempi, mutta moottoritiellä huonompi ja meluisampi.

Auto on yllättävän hiljainen, joskin koeajoauton kovakatto oli kiinnitetty huonosti, joten se vonkui jo 80:ssä. Valitettavasti en päässyt ajelemaan katotta, joten arvio tuulen suhinoista ym. jää toiseen kertaan. Tämä on myös sikäli harmi, että auton luonne muuttunee myös sivuteillä ilman kattoa, mikä on tärkeä arviointikriteeri. Oletettavaa kuitenkin on, että Honda on jämäkkä, sillä se on alun perin roadsteriksi tehty. Kynnykset ovat korkeat, ovet lyhyehköt ja keskitunneli korkea ja leveä, mikä antaa odottaa tukevaa käytöstä.

Hondan käytös on nopeata, muttei liian terävää. Se menee harvinaisen hyvin sinne, minne kuljettaja sen haluaa menevän. Se tuntuu pieneltä ja ketterältä, reagoi hyvin ja houkuttelee ajamaan.

Arkisemmassa käytössä kuitenkin saattaa alkaa olla rasittavaa, kun konetta on huudatettava parhaan suorituskyvyn saamiseksi ja alusta on taajamassa kova.

Kilpailuasetelma  

Roadster-sarjassa on paljon tarjontaa, parhaiten myyvät MB SLK ja BMW Z4. En lue Peugeotin ja Renaultin pikku-avoja samaan luokkaan. Honda maksaa 74 000 €, BMW Z4 2,2i 49 900€, MB SLK 200K 54 200 € ja Porsche Boxster 69 900 €.

Miksi siis ostaa Honda? Vaikka se käyttökuluiltaan jäänee kilpailijoita edullisemmaksi, ei  näillä hinnoille ole ihme, ettei niitä juuri katukuvassa näy!

1.11.2004 Lasse Schauman

takaisin