Koeajossa Jaguar S-Type 2.7D V6 Executive

Taustaa

Jaguar S-Type esiteltiin vuonna 1999 “pikku-Jaggena” XJ:n alapuolelle. Pieni auto ei ole koskaan ollut ja pian sen jälkeen markkinoille tulikin pienempi X-Type.  Muotoilu oli voimakkaasti retrohenkinen hakien vaikutteita 60-luvun S-Typestä.  Autosta piti jo alun perin tulla markkinoille diesel ja farmari, mitä ei kuitenkaan koskaan nähty. Heti ensimmäisenä vuonna autoa myytiin hyvin: tuotantokapasiteetti ei riittänyt tyydyttämään kysyntää.

Moottori ja suorituskyky

Autossa on Fordin ja PSA:n yhteistyönä kehitetty 2,7 litran V6-diesel kahdella turbolla ja se on täysin uusi. Tehoa on 206 hv ja vääntöä 435Nm. Tehoa on saman verran kuin 2,5 litran bensakutosessa, mutta vääntöä 4,2 litran V8:n verran.

Auto lähtee hanakasti valoista, joskin yllättävän pehmeästi: mitään repivyyttä lähdössä ei ole. Nykyautomaatti pehmentää lähdön kuminauhamaiseksi hurinaksi. Markka on silti mittarissa alta aikayksikön ja muu liikenne jää jälkeen ilman, että kaasupoljinta tarvitsee viedä lattiaan saakka.

Moottorista kuulee, että se on diesel. En tarkoita Jaguarin olevan kilpailijoitaan sivistymättömämmän, mutta väite, ettei nykydieselistä kuule, onko se bensa vai diesel, on roskaa. Moottorin melutaso on sangen hiljainen.

Automaatti toimii sujuvasti ja myös ajossa vaihdot ovat pehmeitä ja huomaamattomia. Laatikossa on kuitenkin erikoinen piirre: välillä se jää pienelle vaihteelle kiihdytyksen päätyttyä ja kierrättää moottoria 3000 rpm tuntumassa pitkän aikaa, vaikka jalan nostaisi kokonaan pois kaasulta. Omituista; tehoa ja vääntöä riittää kaikkiin tilanteisiin ilmankin. Toisaalta moottoritiellä raskaalla jalalla automaatti ei välillä vaihtanut laisinkaan vaan kiihdytti autoa väännöllä 80-120km/h; hyvin kiihdyttikin.

Kori ja sisätilat

Jaguar häviää sisätiloissa kilpailijoille, erityisesti MB E-sarjalle. Edessä tilaa on hyvin ja istuimet säätyvät runsaasti kaikkiin suuntiin. Etumatkustajan jalat ovat kuitenkin liki kiinni kojelaudassa, siksi alas se tulee. Jalkoja ei todellakaan voi laittaa ristiin. Kojetaulu nousee eteen muurinomaisesti ja vyötärölinja on korkea tehden sisätiloista ahtaan oloiset. Volvo-mies oli kuin kotonaan.

Kuljettaja saa hyvän ajoasennon sähköisesti säädettävän ohjauspyörän avustamana. Mittatikut vaihtelivat 173 ja 195 sentin välillä.

Takana polvitilaa on OK paitsi 195-senttisen kuskin takana ja pääntilaa on hyvin myös sivusuunnassa. Varvastilaa on kohtuudella, joskaan ei isoksi autoksi liikaa. Takaistuin on poikkeuksellisen korkea, joten istuma-asento on hyvä.

Vaikka tavaratilaa faceliftin yhteydessä parannettiin, ei sitä voi kehua: tila on matala ja kilpailijoita auttamattomasti pienempi, joskin käyttökelpoisen muotoinen tasaisine lattioineen.

Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus

Executive-mallin varustelu ei juurikaan jätä toivomisen varaa ja auto antaa kokonaisuudessaan itsestään laadukkaan vaikutelman kaikilta osin. Highline-paketti saattoi hieman hämätä ja tarkempi varusteiden tutkiminen paljasti lisävarusteiden olevan kalliihkoja, joskin pääosin turhia.

Hallintalaitteet ovat selkeät, ja vaikkakin Fordista tutut, toiminnaltaan moitteettomat. Ohjaamoergonomia on hyvä. Ulkopeilit ovat sangen kookkaat kopaltaan, mutta itse lasi on pienempi; kuitenkin riittävän iso ja antaa hyvän kuvan. Ensimmäistä kertaa näin itsestään himmenevät ulkopeilit! Toimiva ratkaisu. Sen sijaan nopeusmittari on harvinaisen epäselvä.

Tuulilasin pesu/pyyhinjärjestelmä toimii eleettömän moitteetta, mutta puolivalojen kantama on perin lyhyen oloinen. Autossa ei ollut Xenoneita, jotka maksaisivat suolaisen 1300 €.

J-kaaviossa liikkuva automaatin keppi on sangen toimiva ja vanhalle Jaguar-miehelle entuudestaan tuttu. Käsipelillä vaihtaminen onnistuu, jos sille on tarvetta.

Ajettavuus, alusta ja melutaso

S-Typen alusta on viritetty tykkänään uudelleen: se on perin saksalaisviritteinen ja jopa lähes pintakovan tuntuinen. Jaguarille ominaista ”lellumista” ja kallistelua ei ole pätkääkään edes täysjarrutuksessa tai kovassa kaarreajossa. Epämukava auto ei suinkaan ole, mutta esimerkiksi nykyinen E-Mersu on pehmeämmäksi viritetty. Nupukiveyksellä Jaguar oli toistaiseksi paras kokemani. Mitään ylimääräisiä ääniä ja kolinoita ei esiintynyt.

Auto tuntuu alkuun isolta, mutta on kuitenkin yllättävän tarkasti sijoitettavissa jopa pikkuteillä ja parkkihallissa. Myös sivuteillä autoa tuo kovaa, vaikka renkaat olivat perin kehnot (Pirelli P6000). Melua on vähän, eikä tuuli ala suhista varsinaisesti vielä edes 160 km/h nopeudessa.

Moottoritiellä auto kulkee vakaasti ja suoraan eikä ole urista tai muista tienpinnan muutoksista moksiskaan.

Ohjaus on raskas. Sitä on mainostettu tunnokkaaksi, mutta mielestäni se ei informoi pätkääkään, mitä renkaiden alla tapahtuu. Ohjaus on nopea ja palauttaa hyvin. Keskialue on herkkä, mutta ei paha, kun siihen tottuu. Mersulla kymmenen vuotta ajanut ei saanut Jaguaria kulkemaan metriäkään suoraan, vaan sahasi ohjauspyörällä alvariinsa. Muita ohjauksen herkkä reagointi ei häirinnyt.

Kilpailuasetelma

S-Type osuu E-Mersun, BMW 5:n ja Audi A6:n segmenttiin. Koeajettu Executive maksaa 65 600 €. Halvin diesel on halvimman bensamallin hintainen, 58 000 €. BMW 530d maksaa 63 200 €, MB E320 CDI 72 000 €  ja Audi A6 3,0 TDI 63 800 €.

MB:hen ja BMW:hen verrattuna Jaguar antaa hieman enemmän varusteita, mutta jää tiloiltaan niistä. Audi on nelivetoinen, joten se on sikäli tässä omassa sarjassaan. BMW on joukon tehokkain ja ainoa, jossa automaatti ei ole vakiovaruste. BMW:n ja MB:n varustelu muiden tasolle nostaa ne taas selvästi kalliimmiksi.

29.10.2004 Lasse Schauman 

takaisin