Koeajossa Ford Mondeo 2.0 TDCi


 

Taustaa

Ford Mondeon nykyinen malli tuli myyntiin Suomessa vuoden 2001 alussa. Malli harppasi askeleen luokkansa kärkisijoille niin ominaisuuksiltaan kuin myyntitilastoissakin. Mallisto on laaja: kolme korimallia, neljä varustetasoa ja kahdeksan moottorivaihtoehtoa. Dieseleistä saatiin ensivaiheeseen valmiiksi 90- ja 115-hevosvoimaiset, joita käytetään Mondeon ohella Transitissa. Nämä dieselit eivät testeissä saaneet kovin korkeita arvosanoja. Vuoden 2002 uutuus on 130 hevosvoiman common rail -diesel, jonka pitäisi edustaa nykyaikaisinta dieseltekniikkaa.

Kori ja sisätilat

Mondeo on sisätiloiltaan luokkansa suurimpia, ehkä Citroën C5:n jälkeen toiseksi tilavin. Takaistuimella on hyvin tilaa joka suuntaan. Tavaratila on sedanissa kooltaan tavanomainen, mutta lastausaukko on tässäkin kovin pieni. Näkyvyys on muuten hyvä, mutta ulkopeileissä muotoilu on mennyt toimivuuden edelle. Ajoasento on moitteeton, mutta Trend-mallin istuimen selkänoja ei ole optimaalinen ainakaan minun selälleni. Takaistuin on miellyttävä ja ryhdikäs.

Yleisilmeeltään Mondeo on hieman vaatimaton ja jotenkin VW-mäinen. Ulkomuoto on pelkistetty ja myös sisustus on etenkin Ambiente- ja tällä kertaa koeajettuna Trend-mallina varsin alkeellinen. Vaikutelmaa korostaa vielä musta verhoilu. Toisin kuin Ambienteen, Trendiin saa myös vaalean beigen verhoilun, joka toisaalta on kovin arka. Pientä piristystä tuo Trendissä keskikonsolin alumiinin näköinen paneeli. Ghiassa paneeli on hyvin muovisen näköistä puujäljitelmämuovia, mutta muuten Ghian sisustus on selvästi ylellisempi.

Moottori ja suorituskyky

Mondeon moottoreista 1,8- ja 2,0-litraiset bensamoottorit sekä dieselit ovat uusia. Jo 110-hevosvoimainen perusmalli tarjoaa teholukemaansa ja auton kokoon nähden yllättävän hyvän suorituskyvyn, joka riittää useimmille. Siihen verrattuna 2,0-litrainen ei tuo odotettua parannusta eikä 125-hevosvoimainen 1,8-litrainen ole testien eikä tehokäyrien mukaan yhtään 110-hevosvoimaista puhdikkaampi alle 4000 kierroksen käyntinopeudella.

TDCi:ssä sen sijaan ei tarvitse voiman puutetta valittaa. Potkua riittää mallikkaasti tuhannesta kierroksesta ylöspäin. Ohituksissa ei tarvitse kaivella pienempää vaihdetta. Kone reagoi kaasunpolkimen painallukseen salamannopeasti, mutta toisaalta jonossa ryömiminen ja kiihdyttäminen on eräistä muista tehokkaista dieseleistä poiketen helppoa eli kaasun annostelu on tunnokasta. Sen sijaan tämäkin diesel sammuu bensakoneisiin tottuneen käsissä liikkeelle lähdettäessä ilman suurempaa yrittämistä, mutta kaipa tuohonkin tottuu. Selvä särö moottorin muuten täydelliseen luonteeseen kuitenkin. Automaattivaihteisto sopisi todennäköisesti moottorin ominaisuuksiin hyvin. TDCi:n automaatti on uusi 5-vaihteinen ja on ominaisuuksiltaan toivottavasti sivistyneempi kuin 2,0-litraisen vanha 4-vaihteinen. 

Ajettavuus, alusta ja melutaso

Mondeon ohjaustuntumaa ei voi liikaa kehua. Se on selkeästi luokkansa paras ja voittaa kirkkasti esim. urheilullisen Alfa 147:n. Mondeo taittuu kaarteisiin kuin ajatus ja mutkan jälkeen ohjaus keskittyy tarkasti. Pyörät ovat 16-tuumaiset, mutta tässä tapauksessa siitä ei ole haittaa uraisellakaan tiellä. Alusta on selvästikin suunniteltu suurille pyörille. Tässä autossa on ajamisen iloa.

En tiedä, mikä osuus pyörillä on asiaan, mutta Mondeon jousitus ei ole aivan yhtä hienostunut kuin luokan parhaimmistossa, keskitasoa parempi kylläkin. Epätasaisuudet välittyvät matkustamoon tarpeettoman selvästi.

Jousitustakin selvempiä heikkouksia on äänieristyksessä. Meluisaan Focukseen verrattuna Mondeo on hiljainen, mutta useimmat kilpailijat pystyvät parempaan. Melu on lähinnä tienpinnan laadun mukaan vaihtelevaa rengasmelua. Myös oventiivisteistä kantautuva suhina ihmetyttää. Dieselin ääni ei haittaa maantiellä, mutta tyhjäkäynnillä Transit-ääni on turhan voimakas. Epäolennaisena yksityiskohtana huomiota kiinnittää kaupunkiajossa kuuluva hidas naksunta, joka tihentyy pysähdyttäessä.

Varustelu ja hallintalaitteet

Mondeo on varustetasoltaan luokkansa suunnannäyttäjiä. Sen markkinoilletulon jälkeen moneen muuhunkin keskiluokan autoon on otettu vakiovarusteeksi ilmastointilaite. Muita Ambienten varusteita ovat kauko-ohjattu keskuslukitus ja sivu- ja pääturvatyynyt. Trendissä on lisäksi takaistuimen keskikyynärnoja, sumuvalot ja lämmitettävä tuulilasi, jonka vastuslangat häiritsevät hieman vasta-aurinkoon ajettaessa. Vasta Ghiassa varusteita on merkittävästi enemmän: kevytmetallivanteet, automaattinen ilmastointi, ajotietokone, kauko-ohjattava radio/CD ja plyysiverhoilu. Jos haluaa autoonsa alkuperäiset stereot ja kevytmetallivanteet, kannattaa valita Ghia, jonka hinnassa on myös muita enemmän tinkimisvaraa. 

Hallintalaitteet ovat selkeät ja toimivat lukuun ottamatta muutamaa Ford-erikoisuutta (lasinpesu, radion kauko-ohjaus ja liian lyhyt vilkkuviiksi). Kaupunkiajo on vaivatonta, kun vaihteet, kytkin ja jarrut toimivat moitteettomasti. 

Kilpailuasetelma

Saman hintaluokan kilpailijoista Mondeo TDCi:tä vastaavaa suorituskykyä tarjoaa ainoastaan Passat TDI 130 hv. Seuraavaksi lähimpinä ovat uusi Vectra 2.2 DTI, Citroën C5 2.2 HDi ja Laguna 1.9 dCi. Näiden autojen taloudellisuudessa eikä muissa ominaisuuksissa ei ole suuria eroja. Vectra ja Laguna ovat hieman pienempiä, mutta tarjoavat Mondeota paremman jousitusmukavuuden ja alhaisemman melutason. Citroën on tilava, mutta tunnoton ja "laivamainen". Passat on varusteisiin nähden hieman kalliimpi eikä tarjoa olennaisia etuja Mondeoon verrattuna. Premium-dieselit Audi, Volvo, BMW ja MB ovat jo selvästi kalliimpia ja ahtaampia, mutta voivat olla monessa tapauksessa Mondeon vaihtoehtoja.

Mondeossa lisähinta 2,0-litraisesta bensakoneesta TDCi:hin on noin 5000 euroa, mikä edellyttänee noin 40 000 km:n ajomäärää vuodessa. Tosin bensakone ei tarjoa TDCi:n veroista suorituskykyä. Saksassa vastaava hintaero on 1200 euroa.

Vanhat Mondeot ovat pudottaneet hintansa melko nopeasti, mutta Focukset ja uudet Mondeot ovat ainakin toistaiseksi olleet melko kalliita käytettynä.

20.4.2002 Timo Nurmela 

takaisin