Koeajossa MG ZT 260 SE

 

Taustaa

Rover-tehdas siirtyi 1990-luvun lopulla BMW:lle, mikä ennakoi merkin uutta nousua. Maineikas 75-malli löi itsensä läpi upealla ulkonäöllä ja vakuutti laadullaan, ajettavuudellaan ja muilla ominaisuuksillaan. BMW kuitenkin päätti myydä Roverin pois, jolloin merkki jäi pahasti omilleen. Nyt mallistolla alkaa jo olla ikää. Myyntilukuja buustaamaan MG Rover Group esitteli MG-sarjan, joka on Roverin mallien kanssa identtinen, mutta urheilullisempi. Vuodelle 2003 ZT-sarjasta (teknisesti Rover 75) tuli markkinoille V8-malli, joka muusta mallistosta poiketen on takavetoinen. Myös Rover 75 on saatavissa V8:lla ja automaatilla tämän vuoden lopusta lukien; sekin on takavetoinen. 

Moottori ja suorituskyky

Autossa on Fordin 4,6 litran V8-moottori. Sama moottori on uudessa Mustangissa joskin pitsikansilla. MG:ssä on tehoa 260 hv eli sangen maltillisesti. Vaikutuksen tekeekin auton vääntö: 410 Nm! Jo tuhannella kierroksella vääntöä on 320 Nm joten kakkosella voi hyvin lähteä liikkeelle.

Auto lähtee mureasti liikkeelle ja pitoa on hyvin, vaikkeivät renkaat ole kuin 225:t. Kiihtyvyys ei yllättäin ole repivää, vaan jouheaa vetoa mahtavan väännön turvin. Valmistaja lupaa 0-100 arvoksi 6,2 sek, mitä en lainkaan epäile. Konetien rampilta pääsee vaikeuksitta tiiviimpäänkiin rakoon liikenteen sekaan.

Vaikutuksen tekee myös ohituskiihtyvyys. Vaikka kierroksia olisi vain hintsusti yli 1000, alkaa moottori silti vetää ja se jaksaa hyvin punaisen rajalle saakka. Seuraavalla vaihteella kiihtyvyys vain jatkuu. Jos autolle antaa kierroksia, ampaisee se tuntuvammin ja selkänoja on tarpeen. Auto onkin liki automaatti: sillä voisi ajaa vaikka koko päivän nelosella. Silti odotan mielenkiinnolla Rover 75 V8:ia, sillä se on automaatti. Se on enemmän makuuni.

Parasta moottorissa on ääni: kautta rekisterin kuuluu V8:n syvä kurkkuääni, jopa moottoritiellä! Kun hanaa antaa kunnolla, putoilevat pikkulinnut oksiltaan.

Kori ja sisätilat

Kori on tuttu Rover 75:sta. Ainoa moite kohdistuukin tavaratilaan, joka on tässä luokassa ja auton ulkomittoihin nähden pienehkö. Iästään huolimatta auto on hyvän näköinen ja edelleen ainutlaatuinen.

Laatuvaikutelma ei valitettavasti ole enää vanhan Rover 75:n tasolla: saumoissa on pientä epäistuvuutta ja tavarahyllyn kumimatto oli vääntynyt. Koeajoauton kuljettajan ovipeilin sähkösäätö ei toiminut ja osa katkaisijoista on halvan oloisia. Tästä huolimatta yleislaatu on OK ja auton luotettavuus on tilastojen perusteella hyvä. Alas on kuitenkin tultu puolenkymmenen vuoden takaisesta huikeasta menestyksestä.

Edessä tilaa on moitteetta. SE-varusteisen auton etuistuimet säätyvät sähköllä ja säätövaraa on riittämiin. Myös ohjauspyörä säätyy, joten kuskinpukilla viihtyy. Istuimen sivutoppaus ei ahdista, vaan tukee. Myös apukuljettajalla on mukavan avarat oltavat ja istuin on mukava. Mopommassa versiossa sähkösäätöä ei ole, eikä istuin tue reisiä.

Takaistuintilat ovat OK ja istuimen muotoilu hyvä.

Tavaratilan pienuuden jo mainitsin (432 litraa valm. ilm.), mutta asiaa auttaa suksiluukku. Tilan yläosaa syö Harman-Kardonin Sound System (lisävaruste) ja lattian alla on akku ja takavedon vaatimat muutokset, joten vanhassa etuvetoisessa tilaa oli paremmin. Perheelliselle GT-miehelle on onneksi tarjolla tilava ZT-T eli farmari.

Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus

SE-varustetaso tarkoittaa, että autossa on kaikki kilkkeet. Lisävarustelista on lyhyimpiä näkemiäni. Ilmastointi säätyy erikseen eri puolille, ajotietokone on ja airbagejakin nykystandardin mukainen määrä. Xenon-valoissa on automaattinen korkeussäätö ja pyyhkijät ovat automaattiset. Nahkaverhoilu on vakio ja vaihtoehtona ilman lisähintaa saa Alcantaran.

Ohjaamoergonomia on hyvä ja näkyvyys muuten paitsi taakse ja ennen kaikkea takaviistoon esim. kaistaa vaihdettaessa moitteeton. Koeajoauto oli oikeanpuoleisella ohjauksella, eikä vasemmalle jalalle ollut minkään valtakunnan tukea, joten sitä pitää ”lepuuttaa” kytkinpolkimella. Pitkä miinus. Auton ikä näkyy mm. kapeahkoina pilareina, jotka eivät haittaa näkyvyyttä. Sivupeilit ovat pienehköt, mutta täyttävät tehtävänsä.

Hallintalaitteissa näkyy vielä osin 1990-luvun alun Honda-omistus, mutta katkaisijoiden toimivuudessa ei ole moitittavaa. Mittaristo on harvinaisen tyylikäs.

Ajettavuus, alusta ja melutaso

MG:n alusta on nasakka ja pintakova. Vasta nopeuden noustessa se pääsee oikeuksiinsa. Minua häiritsee kaupunkiajossa ja alhaisissa nopeuksissa kova alusta, koska sen voi samalla vaivalla tehdä toimivaksikin. Esim. BMW 330i:n supermatala M-Sport –alusta on kaivonkansien yli ajettaessa jopa mukava, mutta MG töksäyttää. Rasittavaa. Nopeassa ajossa alustasta voi sanoa vain hyvää: äkkinäinen tienpinnan muutos ei heilauta MG:tä edes kaarteissa, joten uusi takavetoisen taka-akseli toimii kuten pitääkin.

Filosofia on kuitenkin selvä: auto informoi hyvin, millainen tien pinta kulloinkin on. Se ei vetele urissa ja jämäkkyys on vakuuttavaa moottoritiellä ja kantateillä 80-140km/h nopeuksissa. Ohjaus on nopea ja tarkka, taajamassa riittävän kevyt, mutta maantiellä lähes raskas vaatien kahden käden otetta ajettaessa niin kuin tosimiehet ajavat. Vielä kun saisi sen vasemman jalan johonkin.

Vaihteiston kulissi on hillittömän kapeakuvioinen: millään ei meinaa uskoa tikun olevan ykkösen tai vitosen sarakkeessa, vaan aina luulee puskevansa kolmosta sisään. Myös eteen-taakse –liike on lyhyt. Kaiken kaikkiaan keppi liikkuu hieman epämääräisesti. Kun tähän tottuu, vaihtuvat vaihteet sutjakkaasti eikä meno ole autosta kiinni.

Kaupunkiajo on vääntävän moottorin ja helpon, kevyehkön, lyhytliikkeisen kytkimen vuoksi vaivatonta.

Renkaat ovat jopa yllättävän hiljaiset (Continental Sport Contact 225/45R18). Tuuli alkaa suhista moottoritiellä peileissä, joskaan ei häiritsevästi. Sen sijaan moottorin armottoman raaka ääni kuuluu sisälle lähes aina. Yhdistettynä kovaan alustaan tämä syö auton mukavuutta, niin urheilulliseen luonteeseen kuin kuuluvatkin. Melua ei ole liikaa, mutta auton ikä näkyy tässäkin. Voimansiirrosta ääniä ei tule, vaikka moottorin tärinä tuntuu vaihdekepissä kaikilla kierroksilla.

Kilpailuasetelma

MG ZT kilpailee raudanlujassa sarjassa mm. BMW 500:n ja Audi A4:n kanssa. MG ZT 260 SE:n listahinta Englannissa on £33 490 (50 000€), kun taas BMW 530i Sport maksaa £34 675 (52 000 €) ja Audi S4 £36 835 (55 000 €). Hinnaltaan MG on siis aivan omaa luokkaansa, ja jos verrataan kilpailijoiden saman tehoisia autoja, saa MG:tä parhaimmillaan jopa kaksi yhden hinnalla vallankin, kun viime vuoden tehdasuusia autoja tarjotaan 15% alennuksella suoraan varastosta.

Kovimman vastuksen tarjonnee uusi Vauxhall Monaro (omaa sukua Holden Australiasta) Chevyn 5,7 litran V8:lla hintaan £28 650 (43 000 €).

29.10.2004 Lasse Schauman

takaisin