Koeajossa Subaru Legacy 3.0 R AWD Sedan Aut.

Taustaa

Subaru Legacy on vanha mallinimi, joskin malli uusiutui pari vuotta sitten täysin. Legacy on Subarun suurin malli istuen Mondeo-luokkaan. Edellinen malli osallistui rallin mm-sarjaankin mm. Ari Vatasen ja ”Kilin” Colin McRaen ajamana.

Subaru Legacyssa on perinteisesti ollut vastaisku- eli bokserimoottori ja neliveto. Subaruissa on myös muita merkille ominaisia piirteitä, mikä tekee siitä markkinoilla aika ainoalaatuisen.

Ajoin autoa ulkomailla ja Suomen-varusteissa sen mallinimi on 3.0 R Sedan ZK A. Varusteluarvio perustuu Suomen-mallisarjan tietoihin. 

Moottori ja suorituskyky

3-litrainen moottori on täysin uusi: se esiteltiin viime vuoden Geneven autonäyttelyssä. Se on 6-sylinterinen bokserimoottori, jonka iskutilavuus on 3 litraa . Tehoa on 245 hv ja vääntöä 300 Nm. Subaru on Porschen ohella ainoa bokserimoottoreita käyttävä valmistaja.

Auton olettaisi liikkuvan aika liukkaasti. Näin onkin kierroksia käytettäessä: 4000 rpm kohdalla alkaa maisema vaihtua. Sen sijaan alhaisilla kierroksilla moottori on yllättävän vaisu, eikä vetoa ole kovinkaan tuhdisti. Tunnelmaa korostaa herkästi isommalle vaihtava automaatti, joka usein pitää kierrokset jopa 1000 rpm tuntumassa! Näin alhaisia kierroksia en ole nähnyt missään muussa autossa. Automaatti ei myöskään vaihda alas kovin nopsaan, vaan ”miettii” vaihtamista nykyautomaatiksi yllättävän pitkään vaikka kaasupolkimen polkaisisi pohjaan. Sport-asento ei juurikaan auta tilannetta kuten ei myöskään vaihteiston tip-toiminto, johon vaihteisto reagoi sangen hitaasti. Muuten tip-vaihtaminen on kyllä helppoa ja sujuvaa.

Mutta, kuten sanottua: kun kierroksia on kylliksi, ampaisee Subaru tuntuvasti nopeudesta riippumatta. Pitkästä aikaa kuitenkin ajoin isokoneista automaattia, jolla ei yksinkertaisesti uskaltanut tehdä ripeitä kaistanvaihdoksia tyhjään rakoon. Ylimalkaan Subarua saa ajaa raskaahkolla jalalla.

Valmistaja lupaa 0-100 arvoksi 7,9 sekuntia, mihin auto varmasti pystyy.

Kori ja sisätilat

Subaru on aika kookas auto ja sisällä tilaa on pääosin hyvin. Edessä tilat ovat OK ja avaruutta korostaa matala keskikonsoli. Ajoasento ei ollut aivan täydellinen, sillä ohjauspyörä säätyy vain korkeussuunnassa. Istuimen sähkösäätö on kuitenkin monipuolinen ja istuin hyvin muotoiltu, joten moite ei ole vakava.

Takana tilaa ei ole likikään yhtä hyvin: polvitilaa on reilusti ja samoin pääntilaa. Istuin on kuitenkin erittäin matala, millä pääntila on saatu aikaan. Lisäksi varvastila on todella ahdas: jos etuistuinta laskee vähänkään alas, mahtuvat varpaat istuimen alle häthätää. Koko jalkaa sinne on turha edes yrittää sovittaa. Samoin, jos istuimen laittaa kovin kauaksi taakse, loppuu polvitilakin. Takatilaa ei ole auton kokoluokan mukaisesti.

Laatuvaikutelma on todella hyvä; tästähän Subaru tunnetaankin. Kaikki katkaisijat ovat tukevia, nappulat mukavia, verhoilu laadukasta ja ovi sulkeutuu kevyellä otteella pehmeällä ”dup”-äänellä. Mitään ylimääräisiä nitinöitä tai natinoita ei kuulu edes nimismiehen kiharoissa.

Täytyy tunnustaa, etten katsonut auton tavaratilaan laisinkaan. Siinä on kuitenkin suksiluukku, jota helpompaa käytettävää en ole nähnyt. Monikäyttömahdollisuutta ei ole. Tavaratilan saa auki sisältä vivulla kuten japanilaisissa yleensäkin. Kaukosäätimessä ei ole erillistä tavaratilan aukaisunappia, mutta se on keskuslukon piirissä.

Pikkutavaroille löytyy oikein mukavasti säilytystilaa.

Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus

Auto oli taasen malliston huipulta, joten varustelussa ei ollut puutteita: navigointilaitetta ja nahkaverhoilua myöten varustelu oli täydellinen. Lisäplussa siitä, että tuulilasin pyyhkijöiden alla on lämmityslangat, jotka saa kytkettyä erillisestä katkaisijasta.

Subarussa on hyvät ja helppokäyttöiset hallintalaitteet. Lisäksi ohjaamoergonomia on erinomainen: kuljettajaa on ajateltu. Esimerkiksi vaihteisto menee sport-asennolle, kun valitsimen siirtää sivusuunnassa askeleen tip-puolelle. Kätevää! Radion napit ohjauspyörässä ovat erinomaiset, mutta vakionopeuden säätimen käyttö oli vielä epäloogisempaa kuin Audissa. Se on kiinni ohjauspyörässä ja käy välillä huolestuttavan lähellä kuljettajan polvea.

Ajotietokone oli suuriruutuinen kosketusnäytöllä varustettu navigointilaite, jossa on monipuoliset toiminnot. Sen käyttö on erittäin helppoa ja loogista. Lisäksi sekin tuntuu sormiin sellaiselta, että ruutu toimii vielä pitkänkin ajan kuluttua. Tähän liittyi kuitenkin myös moite: ruutua ei saa aivan pimeäksi, mikä häiritsee pimeässä ajettaessa. Sen heijastus osuu likelle taustapeiliä tuulilasiin, joten se ei suuresti häiritse. Sen sijaan mittarivalot olivat erittäin kirkkaat. Subarussa on erikoinen valoin toteutettu analoginen mittaristo, jonka kirkkaus riippuu ajotietokoneen himmennyksestä ja siitä, onko ajovalot kytketty. Näin se oli usein yöllä liian kirkas ja päivällä taas ajotietokonetta ei meinannut pystyä lukemaan, ellei napsauttanut ajovaloja pois päältä. Toivottavasti Suomen-malliston ajovalo/kirkkaus-yhdistelmä on toteutettu toisin, sillä tällaisenaan se ei Suomen oloissa toimi.

Ilmastointi ei ollut aivan tehtäviensä tasalla, sillä asetettu lämpötila vaihteli selvästi olosuhteiden mukaan. Laite lienee sama kuin Mazda 6:ssa, sillä siitä jäi samanlainen maku.

Ajettavuus, alusta ja melutaso

Subaru Legacy on ajettavuudeltaan selkeästi paras auto, jota olen koskaan ajanut. Sen ohjaus on liki täydellinen: taajamassa kevyt, maantiellä vähemmän tehostettu, muttei raskas. Auto ohjautuu juuri sinne, minne kuljettaja pienikehäisellä, hyvin käteen istuvalla ohjauspyörällä käskee. Kääntyminen ei kuitenkaan ole yliterävää. Suuntavakavuudessa ei ole mitään puutteita edes huonolla tienpinnalla. Tiukoissa kaarteissa tuntuu, kuin auto olisi koukulla kiinni tiessä ja kori on todella jäykkä.

Valitettavasti mukavuus kärsii hyvästä ajettavuudesta. Legacy ei ole epämukava, mutta se ei ollut yhtä pehmeän mukava kuin odotin. Autosta on myös tiukempi Spec B –versio, joten oletin automaatin olevan mukavammin viritetyn matka-auton. Jousitus on kuitenkin hieman pintakova, vaikkakaan ei suorastaan epämukava. Esimerkiksi kaivonkansia ei tarvitse väistellä. Toteutus voisi kuitenkin olla parempikin, sillä esimerkiksi BMW 330i M-alustalla on jopa mukava suurista 18” vanteista huolimatta.

Melutaso on alhainen, vaikka ovet ovat Subarun tapaan kehyksettömät. Kovissakaan nopeuksissa tuuli ei suhise eikä moottori kuulu sisälle kuin hyrinänä korkeilla kierroksilla kiihdytettäessä. Renkaiden jyrinä karkealla tienpinnalla on kuitenkin pahin, mitä olen pitkään aikaan kokenut. Syy lienee renkaissa eikä autossa (Bridgestone Potenza 215/45R17 W). Sileällä pinnalla renkaat olivat OK.

Kilpailuasetelma

3-litrainen nelivetoauto on aika erikoinen. Kilpailijoita on kuitenkin yllättävän monta. Subarun hinta on 60 500 €. Audi A4 3.0 quattro Tiptronic A maksaa 57 300 €, BMW 330xiA 60 600 €, Jaguar X-Type 3.0 V6 Sport A 59 600 €, MB C 320 4Matic A 66 000 €, VW Passat V6 30V 4Motion Tip.A Highline 44 200 € ja Volvo S60 AWD A 47 500 €. Kalliita kaikki tyynni. Kaikista saa myös farmariversion.

Tällaisen auton hankintaa on vaikea objektiivisesti perustella. Saman kokoluokan 2-litraisen etuvetoisen saa 30 000 € (+/- 10 %) pintaan, eikä lisärahalle oikein tule niin paljon vastinetta. Jos tällaisen kuitenkin haluaa, tehtäneen valinta enemmän omien mieltymysten ja imagon kuin objektiivisten kriteerien pohjalta ja valinta on korkeista ylläpitokuluista huolimatta epäilemättä mieluisa.

20.12.2004 Lasse Schauman

takaisin