Koeajossa Honda HR-V 1.6 ES VTEC
Taustaa
Honda HR-V on saavuttanut menestystä Suomessakin edullisena nelivetoautona. Osittain edellisen Civicin tekniikkaan perustuva malli esiteltiin vuoden 1999 alussa ja 10 cm pitempi viisiovinen vuonna 2000. Vuodelle 2002 malli uudistui hieman, mm. keula sai enemmän ilmettä.
HR-V:stä on olemassa myös pelkästään etuvetoinen versio, mutta Suomeen tuodaan nykyään mallia, jossa on tarvittaessa mukaan kytkeytyvä neliveto.
Kori ja sisätilat
HR-V on ulkonäöltään selkeästi omanlaisensa. Ainoastaan perä muistuttaa edellisen sukupolven Volvo V70:ää. Tarkemmin tarkasteltuna muotoilu ei ole kovinkaan rohkea vaan oikeastaan aika yksinkertainen. Auto on 10-20 cm henkilöautoja korkeampi, joten näkyvyys eteen on hyvä. Sen sijaan taakse näkyvyys on yllättävän heikko.
Sisätiloiltaan HR-V on hieman nykyistä Civiciä ahtaampi. Auto on rekisteröity vain neljälle, joille onkin tarjolla kelvolliset sisätilat. Myös tavaratila on Civiciä pienempi, mutta takaistuimen kaatamalla tilaa löytyy hyvin. Istuimien muotoilu on laimea, mutta edessä kelvollinen. Sen sijaan ohjauspyörä jäi ainakin itselläni liian eteen eikä pituussäätöä ole.
Moottori ja suorituskyky
HR-V:n moottori on Civicistä tuttu pitkäiskuinen 1,6-litrainen. Perusmallissa tehoa on 105 hv ja koeajetussa VTEC-mallissa 124 hv. 1,6-litrainen moottori on 1300 kg:n painoiseen maasturiin pieni, mutta VTEC:n kiihtyvyys jäi kyllä odotuksiakin vaisummaksi. Ohituksissa tarvittaisiin enemmän puhtia. Parhaiten voimaa tuntuu olevan liikkeelle lähdettäessä, ehkä moottorin pitkäiskuisuuden ansiosta.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
HR-V:tä ajoin tarkoituksellisesti kevään sohjossa, johon sitä mainostetaan tarkoitetun. Koeajo painottui pikkuteihin. Ajamista näissä olosuhteissa vaikeutti tunnoton, mutta herkästi reagoiva ohjaus. Ajamiseen täytyi keskittyä liikaa ja monella muulla oudollakin autolla vauhtia olisi uskaltanut pitää korkeampana. Myöskään jousituksen toiminta ei ansainnut kiitosta, vaan välitti jatkuvasti pientä tärinää. Suuremmat heitot se otti mallikkaammin.
Myös moottoritiellä ohjaustunto ja ohjauksen keskittävyys oli kateissa. Muutenkin auto tuntui jotenkin levottomalta, melko kovalla tuulella saattoi olla vaikutusta asiaan. Moottoritiellä myös melu alkoi olla melko kova, kun rengasmeluun yhdistyi moottorin ääni.
En täysin ymmärrä, mihin tarkoitukseen tällainen auto sopisi. Ehkä kakkosautoksi, jolla ajetaan lähinnä kaupungissa ja käydään huonon tien päässä olevalla mökillä. Kaupungissakaan HR-V ei ole kaikkein ketterimpiä kulkuneuvoja, mutta menettelee. Joka tapauksessa mökkitieominaisuuksien takia joutuu tinkimään niin ajettavuudesta muissa olosuhteissa kuin jousitusmukavuudestakin.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
HR-V:n varustelu on parin vuoden takaista perheautotasoa. Siitä löytyy ABS-jarrut, kauko-ohjattu keskuslukitus ja sähkölasit. ES-mallissa on myös ilmastointi, takaspoileri ja kevytmetallivanteet. Sivuturvatyynyjä, valonpesimiä, ajotietokonetta tai stereoita ei ole.
Hallintalaitteet ovat normaalia japanilaistyyliä eli ongelmattomat. Sisustus on jopa hieman laadukkaamman tuntuinen kuin Civicissä. Sinipohjaiset mittarit ja yksityiskohdat piristävät.
Kilpailuasetelma
HR-V on halvimpia nelivetoautoja ja samalla ainoa halpa katumaasturi. Civiciin verrattuna hinta vaikuttaa jopa halvalta, mutta myös toteutus on paikoin melko halvan tuntuinen. Jos tällaisen auton tarvitsee, sen saa kohtuulliseen hintaan, mutta jokapäiväiseen käyttöön samalla rahalla saa parempiakin tuotteita.
15.3.2002 Timo Nurmela