Koeajossa Jeep Cherokee 2.4 Sport
Taustaa
Kahden citymaasturin ohella ajoin vertailun vuoksi osittain samoista ostajista taistelevan aidon maasturin Jeep Cherokeen perusmallin. Useimmat muut valmistajat ovat todenneet, etteivät ostajat tarvitse maasto-ominaisuuksia. Perinteidensä mukaisesti Jeep on kuitenkin halunnut säilyttää täysverisen maastokelpoisuuden, joiden takia maantieominaisuuksissa joudutaan tekemään kompromisseja. Cherokee on perinteikäs mallinimi, mutta nykyinen pyöreälinjainen malli on esitelty vuonna 2001. Testattu auto oli malliston halvin 2,4-litrainen. Neliveto on manuaalivaihteisessa Cherokeessa tyypiltään kytkettävä.
Kori ja sisätilat
Cherokee näyttää ja tuntuu aidolta maasturilta. Se näyttää suuremmalta kuin katumaasturit, mutta on esim. Honda CR-V:tä 8 cm lyhyempi. Koko paljastuu, kun avaa oven takaistuimelle. Ovi on auttamattoman kapea ja käynti takaistuimelle on vaikeaa housuja kuraamatta. Myös istuin on lyhyt ja istumamukavuus heikko. Sivutukea on kyllä mukavasti, mutta reisituki puuttuu. Tilaa on kohtuullisen hyvin, mutta ei yhtä paljon kuin CR-V:ssä.
Edessä tiloja rajoittaa leveä keskitunneli ja korkealla oleva lattia. Lattiaan verrattuna istuin on matalalla eikä siinä ole korkeussäätöä. Mukavaa ja tukevaa istuinta amerikkalaiselta on kai turha vaatia. Tavaratila on perusasennossaan lyhyt. Takaoven yläosan muodostaa kehyksetön ikkuna, joka nousee ylös. Alaosa varapyörineen kääntyy sivulle ja on raskas käsitellä. Takaoven sulkeminen on kaksivaiheinen. Ikkuna täytyy kääntää alas keskikohdastaan. Näkyvyys autosta on melko hyvä.
Moottori ja suorituskyky
Cherokeen suorituskyky oli pettymys. 2,0-litraisiin katumaastureihin verrattuna 2,4-litrainen Cherokee on todellinen nuhapumppu. Eipä tule heti mieleen autoa, jossa nopeuden kerääminen on näin vaivalloista. Jopa 1,0-litraisen Yariksen suorituskyvystä jäi parempi vaikutelma. Lisäsijoitus V6- tai CRD-moottoriin on välttämätön.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Jeepissä oli alla nastarenkaat. Liukkaalla kelillä esim. kitkarenkain kokeilemani RAV4 tuntui olevan selvästi Cherokeeta paremmin hallinnassa. Auto ei varoita liukkaudesta ja perä lähtee yllättävän helposti luisuun. Perällä tuntuu olevan puskemishaluja. Samoissa liukkaissa mutkissa ja kiillottuneissa kadunkulmissa CR-V ja RAV4 käyttäytyivät huomattavasti vakaammin. Osittain auton suuresta painosta johtunee se, että jarrutuksiin piti varautua tavanomaista aikaisemmin.
Positiivisena huomiona ajettavuudesta jäi mieleen kelvollinen ohjaus. Jousitusmukavuudelta en paljon odottanutkaan. Takajousitus tuntuu elävän omaa elämäänsä ja keksivän omia kuoppia tasaisellakin tiellä. Kääntöympyrä oli pienempi kuin auton olemuksesta voisi arvata.
Melutaso on kohtuullinen. Maasturimaista tunnelmaa tuo kuitenkin voimansiirron ujellus. Myös tuulensuhinoita sivuikkunan tuntumasta kuuluu jo alhaisessa nopeudessa.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Toisin kuin monissa viime aikoina Eurooppaan tuoduissa amerikkalaisautoissa, Cherokeen varustelu on jo perusmallina (Sport) melko hyvä. Erityisesti turvavarustus on amerikkalaiseksi poikkeuksellinen: 8 turvatyynyä, ABS-jarrut ja takaistuimen keskipaikallakin rullavyö ja pääntuki. Mukavuusvarusteista mukana ovat manuaali-ilmastointi, radio/CD-soitin ja kauko-ohjattava keskuslukitus. Puutelistalle jäävät perushintaan istuinlämmittimet, ajovaloautomatiikka, takaistuimen keskikyynärnoja, ulkolämpömittari ja valonpesimet.
Hallintalaitteet ovat amerikkalaisautoissa hieman erilaiset. Osittain kysymys on tottumuksista, mutta esim. virta-avaimen irrottaminen viimeisen asennon sijasta toiseksi viimeisessä ja osittain valaisemattomat katkaisijat ihmetyttävät. Vaihdevipu on pitkä ja kaukana oikealla. Vaihdevipua käsiteltäessä tuntee, että rattaita siirrellään. Kytkimen käsittely vaatii myös tottumista. Vasemmalle jalalle ei ole tilaa kytkinpolkimen vasemmalla puolella. Auto on selvästikin suunniteltu automaattivaihteiseksi.
Sisustus on amerikkalaisautoksi hyvin viimeistelty. Tyylillisesti se ei edusta huippua, mutta on asiallinen. Säilytyslokeroita on niukasti. Lämmityslaite tuntui toimivan nopeasti.
Kilpailuasetelma
Jeep on perinteidensä mukaisesti todellinen maastoauto. On ehkä väärin verrata sitä citymaastureihin. On kuitenkin vaikea keksiä maaston lisäksi ajo-olosuhdetta, jossa Cherokee olisi kotonaan. Tunnelma voisi olla toinen, jos auto olisi varustettu V6-moottorilla, automaattivaihteistolla ja sen yhteydessä tulevalla kehittyneemmällä nelivetoratkaisulla. Chrysler PT Cruiserista jäänyt lievästi positiivinen mielikuva Chrysler-konsernin uusimmasta osaamisesta haihtui kyllä pois Cherokeen koeajossa.
2,4-litrainen Cherokee on edullinen (38 570 euroa). 3,7 V6 maksaakin jo 47 800 euroa ja tasokkaampana Limited-mallina 53 700 euroa. 2.5 CRD:n hinta on myös 47 800 euroa. Dieseliin ei automaattivaihteistoa saa. Diesel on hieman halvempi kuin Land Rover Discovery, mutta selvästi kalliimpi kuin Nissan Terrano II. Ennen Jeepin ostoa on syytä tutustua autoon erilaisissa olosuhteissa ja pohtia, onko maasto-ominaisuuksille todellista tarvetta vai vastaisiko tarpeita jokin sivistyneempi ajokki.
16.11.2002 Timo Nurmela