Koeajossa Mercedes-Benz CLS 350
Taustaa
Mercedes on laajentanut mallistoaan etsimällä markkinoilta yhä uusia aukkoja täytettäväksi. Mercedes haluaa nimittää CLS:ää coupéksi, mutta korimalliltaan se on selkeästi neliovinen sedan. Saksalaislehdet ovat ilkeämielisesti ihmetelleet, miksi maksaa enemmän CLS:stä kuin E-luokan autosta, joka tarjoaa suurelta osin samat ominaisuudet ja paremmat tilatkin. CLS on ehkä auto sille, joka ostaisi Jaguarin, jos se olisi saksalainen laatutuote. Tai sille, jolla ei ole Mercedestä, koska Mercedes on taksi. Koeajoraportti perustuu vain 20 minuutin kokeiluun.
Kori ja sisätilat
CLS on kiistattomasti kaunis auto. Pientä kritiikkiä on kuitenkin esitetty bumerangimallisista ajovaloista, jotka muistuttavat valoja, joista Porsche juuri luopui. Jostakin syystä Suomessa halutaan näyttää mustia esittelyautoja, omasta mielestäni CLS:n muodot eivät tule parhaimmalla tavalla esiin mustassa autossa.
CLS:n pituus on 491 cm. Siihen verrattuna sen sisätilat ovat vaatimattomat. Takaistuin on tarkoitettu kahdelle: keskellä on säilytyslokeroita ja kyynärnoja. Takaistuimen polvitila riittää aikuisellekin, mutta pääntila on riittävä vain alle 180-senttiselle. Tämän vielä ymmärtää, koska tämä auto ei ole taksi. Suurempi ongelma on se, että kattoluukulla varustetussa autossa pääntilaa edessä on liian vähän 185-senttiselle. En ole päässyt kokeilemaan CLS:ää ilman kattoluukkua, mutta joka tapauksessa se kannattaa jättää hankkimatta. Tilat voi tietysti ajatella niinkin, että kyseessä on coupe, jossa on ainutlaatuisen hyvät takaistuintilat.
Etuistuimet ovat MB:n tapaan onnistuneet. Takaistuimet ovat myös sinänsä miellyttävät erillisistuimet, jos niillä vain voisi istua kallistamatta päätään. Näkyvyys autosta on parempi kuin ulkomuodosta voisi päätellä. Perän sijainti jää kuitenkin täysin arvauksen varaan. Ovet toimivat hieman jäykästi ja kulmikkaasti. Takaistuimelle käynti on vaikeaa niin jalkojen kuin pään osalta. Tavaratila on tilavuudeltaan suuri: 505 litraa, mutta muodoltaan se ei ole kaikkein käytännöllisimpiä.
Moottori ja suorituskyky
CLS:n perusmoottori on uusi 3,5-litrainen V6. Tehoa löytyy 272 hv. Suorituskykyä on tällä moottorilla ihan riittävästi ja kulutuslukemat ovat vielä järjelliset. Moottori reagoi todella nopeasti kaasunkäyttöön. Osa ostajista tietysti valitsee suuremman koneen, kun rahalla ei ole merkitystä. Jotta suuremmalla moottorilla olisi merkitystä, MB:n olisi pitänyt tehdä CLS:stä nelivetoinen. Nykyisellään takapyörät ovat liian herkästi irti Suomen talvikelillä. Takavetoratkaisu vain on sellainen, ettei sitä korjaa ESP:kään.
MB:n uusi 7-vaihteinen automaattivaihteisto on toiminnaltaan miellyttävin portaallinen, jota olen kokeillut. Aikaisemmat ykköstilat menivät BMW:lle ja Lexus LS430:lle. Vaihteisto toimii erinomaisesti yhteen moottorin ominaisuuksien kanssa. Vaihtamista ei aina tunne eikä moottorin äänestäkään kaikissa tilanteissa kuule vaihtotapahtumaa. Moottorin ääni on nimittäin lähes täydellisesti eristetty kuulumattomiin. Toki reippaammin kaasua polkemalla moottorikin herää kuuluviin ja käyntiääneltään se on silloinkin sivistynyt.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
CLS:ssä on E-sarjan kalliimmista malleista tuttu sähköhydraulinen parametriohjaus. Tehostuksen määrä vaihtelee voimakkaasti ajonopeuden mukaan. Kaupunkiajossa ohjaus on täysin tunnoton eikä palautusta ole nimeksikään. Maantiellä ohjaus toimii asiallisesti, mutta samana päivänä ajetussa uudessa Corollassakin oli parempi ohjaustunto. Ohjauksen ohella E-sarjasta tulevat sähköhydrauliset jarrut, joista MB on teknisten ongelmien takia luopumassa. Jarrujen äkkinäisen toiminnan pysäköintitilanteessa saa esille ainakin, kun tietää mitä hakee.
Siinä olikin kaikki kritiikki, mitä CLS:n ajettavuudesta osaan lyhyen koeajon jälkeen esittää. Auto kulkee suoraan silloin, kun on tarkoitus mennä suoraan ja kaarteissa se käyttäytyy kuin muutkin kallit coupet.
Koeajetussa CLS:ssä oli rautajouset, sillä perusmallissa ilmajousitus on lisävaruste. Alusta on E-sarjaa jämäkämpi, mutta epämukavaksi sitä ei voi moittia. Kysymys on kuitenkin kompromissista mukavuuden ja kovuuden välillä ja siksi säädettävä ilmajousitus onkin lisävarustelistalta ensimmäisenä rastitettavia kohteita.
Melutaso on varmasti eräs markkinoiden hiljaisimmista joka suhteessa. Moottoriäänen eristys voittaa V8-moottorisen Lexuksen, jota on pidetty tässä suhteessa huippuna. Myös alustaäänet on eristetty hyvin.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Koeajetussa autossa oli lisävarusteita noin 20 000 eurolla, mutta puutteita jäi vielä. Vakiovarustelu jää suunnilleen samalle tasolle kuin E-sarjan autossa. Vakiona on mm. osittainen nahkaverhoilu, automaatti-ilmastointi, etuistuinten sähkösäätö, 1 levyn CD-soitin, 17" kevytmetallivanteet ja 8 turvatyynyä. Olennaisimmista lisävarusteista metalliväri maksaa 1630 euroa, täysnahkaverhoilu halvimmillaan 2710, vakionopeussäätimen etäisyystutka 2970, lisälammitin 2560, parkkitutka 1310, istuinsäätöjen muistitoiminto 1370, istuintuuletus 2000, ilmajousitus 3160, DVD-navigaattori 4950, varashälytin 520, Comfort-ilmastointi 1370 ja kääntyvät kaksoisksenonvalot 2680 euroa. Siinä alkuun noin 27 000 euron valikoima lisätarpeita.
Ohjauspyörän vasemmalla puolella on ylhäällä vakionopeussäätimen viiksi ja alhaalla monitoimiviiksi, mistä lausun jälleen voimakkaan kritiikkini, vaikka tiedän joidenkin pitävän sitä onnistuneena ratkaisuna. Jos se joskus on ollut toimiva ratkaisu, niin nykyinen määrä toimintoja ahdettuna yhteen viikseen on liikaa. Viiksi ei myöskään sijaitse optimaalisessa paikassa, mikä on sinänsä hyvin toimivan vakionopeussäädinviiksen syytä. Kaasujalan lepuutus vakionopeussäädintä käytettäessä aiheuttaa hieman ihmettelyä. Kaasupoljin on ikään kuin "maton alla" ja sen sijaintia ei tunne jalalla. Ainoa luonteva paikka on siirtää jalkaa polkimelta hieman lähemmäksi. Ilmeisesti vähitellen oppii, kuinka paljon jalkaa pitää siirtää, ettei se ole enää kaasulla.
Mittaristossa on paljon informaatiota tarjolla, vaikkei lisävarusteista Comand-järjestelmää olisikaan. Digitaalinumeroinen nopeusmittari yhdistettynä normaalin kaltaiseen on erinomainen ratkaisu. LCD-palkki bensamittarina sen sijaan ei ole hyvä, vaikka portaita onkin enemmän kuin köyhimmissä ratkaisuissa.
Sisustuksen muotoilu on linjakas ja sopii hyvin yhteen auton ulkomuodon kanssa. Ainoa vakiovaihtoehto verhoiluksi on musta. Lisähintaista nahkaa saa toki monessa värissä. Laatuvaikutelmaa autossa ei heikennä mikään yksityiskohta.
Kilpailuasetelma
Jos minulla olisi muutama satatuhatta euroa sijoitettavaksi autoihin, voisi yksi autoistani olla CLS. Jokapäiväiseen käyttöön se on kuitenkin liian epäkäytännöllinen ja tunnoton ja palautukseton ohjaus on rasittava. CLS:n kilpailijoita on vaikea nimetä. Sedaneista tulevat mieleen Jagiar XJ, Maserati Quattroporte ja BMW M5, kun huomioidaan CLS:n tehokkaammat versiot. Coupeista ehkä kovin kilpailija on BMW 645 Ci.
16.1.2005 Timo Nurmela