Koeajossa Toyota Avensis 1.6 / 1.8 Linea Terra
Taustaa
Toyota Avensis on ollut koko historiansa ajan luokkansa selkeä myyntiykkönen Suomessa. Uudet kilpailijat ovat olleet mitoiltaan suurempia ja hinnaltaan kalliimpia. Avensiksen uusi malli asettuu nyt kooltaan ja hinnaltaan samalle viivalle Mondeon, Mazda6:n ja Vectran kanssa. Perusteellinen uusiutuminen on tehty Toyotan tyyliin varman päälle. Autossa ei ole mitään persoonallista tai yllättävää. Se on varmaa perustavaraa, joka ei tule tuottamaan missään suhteessa pettymystä aikaisemman Avensiksen tunteville.
Kori ja sisätilat
Avensiksen muotoilu on yhdistelmä tuttuja elementtejä. Sivuprofiilissa ja takavaloissa näkyy sukulaisuus Corollaan. Kattolinja ja pyöränkotelojen ja helman pullistukset vievät ajatukset Passatin ja Audin suuntaan. Keulassa on vaikutteita Passatista, Vectrasta ja ehkäpä myös Citroënin nykytyylistä (C3). Itse en pidä kokonaisuutta kovinkaan onnistuneena. Corolla on minusta tyylikkäämpi kokonaisuus. En tosin pidä Vectrankaan keulasta enkä VW:n pullistuksista. Joka tapauksessa muotoilu ei tule esteeksi markkina-aseman säilyttämiselle. Ovista puuttuvat valitettavasti kylkilistat. Ovien ja luukkujen raot ovat kapeita ja sovitukset tarkkoja. Laadukasta vaikutelmaa parantaa se, että moottoritila on nyt tyylikkäästi koteloitu.
Sisätiloiltaan Avensis ei ole aivan Mondeon veroinen, vaikka takana onkin entistä enemmän tilaa. Vectran ja Mazda6:n kanssa se sen sijaan kilpailee tasapäisesti. Takaistuimen pääntila loppuu sedanissa jo 180-senttisillä. Polvitilaa sen sijaan on runsaasti. Tavaratila on luokan normaalia kokoa. Syvyyttä ei ole kovin runsaasti, vaikka varapyörä on vaihdettu pienikokoiseen. Luukku on yhtä pieni kuin muissakin nykyisissä sedaneissa. Saranat ovat perinteistä, tilaavievää mallia. Käsittämätöntä on se, ettei takaselkänoja käänny lainkaan Linea Terra -mallin sedanissa.
Moottori ja suorituskyky
Moottorit ovat suunnilleen entisellään; miksi muuttaa sellaista, mikä on jo luokan parasta tasoa. Yksikään tämän luokan 1,6-litrainen ei tarjoa yhtä hyvää suorituskykyä kuin Avensis ja monilla 1,8-litraisillakin on tekemistä pysyäkseen Avensiksen mukana. Moottori on joustava ja vääntävä perusvoimanlähde, jolla pysyy erinomaisen vaivattomasti liikenteen rytmin mukana. Voimavarojen rajallisuus tulee esille lähinnä ohituksissa.
Ensin ajamaani 1,6-litraiseen verrattuna 1,8-litraisen tuoma lisävoima oli odotettua vähäisempi. Jälkeenpäin muistelen saman vaikutelman jääneen mieleen edellisenkin Avensiksen VVT-i -moottoreista. 1900 euron lisähinnalle ei saa täyttä vastinetta. 1,8-litraisen ääni vaikutti ehkä hivenen karkeammalta ja tällä saattaa olla vaikutusta tuntumaan. Joka tapauksessa 1,8-litrainen (129 hv) päihittää Mazda/Fordin (122/125 hv) ja Opelin (122 hv) suorituskyvyn.
Muut moottorivaihtoehdot ovat 2,0-litrainen suorasuihkutusmoottori (147 hv), uudistettu D4D-Diesel (116 hv) ja syksyllä esiteltävä 2,4-litrainen.
Ajettavuus, alusta ja melutaso
Ajo-ominaisuudet maantiellä ovat olleet edellisen Avensiksen heikoin ominaisuus. Uusikaan ei pääse Mondeon tasolle. 1,6- ja 1,8-litraisessa on sähkötoiminen ohjaustehostin, joka päihittää edellisen Avensiksen hydraulisen toteutuksen. Ohjaustuntuma ei ole yhtä keinotekoinen eikä auto vaeltele yhtä herkästi tuulessa, mutta tuttuja piirteitä on jäljellä. Ohjaus ei kerro pyörien asentoa. Jos kuljettajan katse harhautuu sivulle, auto saattaa kääntyä suunnastaan mitenkään varoittamatta. Myös sivuttaiskeinunta ja siihen liittyvä perän nuljahtaminen väistössä ovat tallella. Kokonaisuutena selkeää positiivista kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Kääntöympyrä on luokan tavanomaista tasoa.
Jousitusmukavuudessa on pystytty parantamaan entisiä hyviä ominaisuuksia. Keväisellä routavaurioisella ja karkealla pinnalla mukavuus oli kiitettävä ja selkeästi pahimpia kilpailijoita parempi. Vastapainona jotkut jäävät kaipaamaan terävämpää tunnokkuutta hyvissä olosuhteissa.
Myös meluttomuus asettuu luokan kärkeen. Nastarengaskauden lopussa hiljaisilla kesärenkailla (Bridgestone Turanza) varustetun auton arvioiminen on tietysti vaikeaa. Ajossa syntyvä ääni on tasaista huminaa, jonka lähdettä on vaikea selvittää. Suuremmassa nopeudessa mukaan tulee lievää tuulen suhinaa. Kiihdytyksissä kuuluva moottorin ääni on Toyotan perusominaisuuksia, jota on kuitenkin onnistuttu selvästi vaimentamaan. Hiljaisempaa autoa hakevan täytyy sijoittaa autoonsa huomattavasti suurempi rahasumma.
Jälkeenpäin lisätty huomautus: eri autolehtien testeissä on annettu voimakasta kritiikkiä Avensiksen meluisuudesta karkealla asfaltilla, jollaista ei koeajoreitilleni poikkeuksellisesti osunut.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Varustelussa on tarjolla tutut nimet Linea Terra ja Linea Sol, joista jälkimmäisessä on tarjolla joko Elegant-tyylisuunta puujäljitelmälistoin tai Techincal hiilikuitupinnoitteella. Kaikissa malleissa on tarjolla tässä luokassa tuttuun tapaan ilmastointi, kauko-ohjattu keskuslukitus, etu- ja sivuturvatyynyt ja ajotietokone. Erikoisuutena ovat polviturvatyynyt ja sähköisesti koria vasten käännettävät ulkopeilit. Stereot ohjauspyörään sijoitettuine kaukosäätöineen ovat myös vakiona.
Linea Sol täydentää varustelua mm. ilmastointiautomatiikalla, sadetunnistimella, sumuvaloilla ja takasähköikkunoilla. Ylellisyysvarusteita on vasta hintavassa (5500 euroa) Luxury-paketissa: nahkaverhoilu, sähköllä säädettävät etuistuimet, kevytmetallivanteet ja Xenon-valot. Lisävarustevalikoima on japanilaismerkkien tavoin suppea. Metalliväri maksaa 550 euroa, vakionopeussäädin 555 euroa ja Xenon-valot 1635 euroa sisältäen myös vakionopeussäätimen.
Hallintalaitteet on tehty parhaaseen japanilaistapaan ilman turhia erikoisuuksia. Mittaristo on Lexuksesta tuttu tyylikäs ja selkeä Optitron. Kytkin ja jarrut ovat esimerkillisen helppokäyttöiset. Vaihteensiirto on Toyotamaisen hidas, mutta rauhallisesti vaihdettaessa helppo. 1,8-litraisen peruutusvaihde takerteli - tuttua Toyotaa tämäkin. Vaivattomat hallintalaitteet ja sitkeät moottorit tekevät Avensiksesta erinomaisen kaupunkiauton. Tunnelmaa himmentää hieman edellistä Avensista huonompi näkyvyys. Etupilarit ovat aikaisempaa paksummat ja näkyvyys taakse huonompi. Keula näkyy kuljettajan paikalle ja kokonaisuutena näkyvyys on normaalia tasoa.
Sisustus on aikaisempaa laadukkaampi ja materiaalit huolellisesti valittuja. Nykyinen perusmusta suuntaus vain on hieman mitäänsanomaton. Ylellistä vaikutelmaa saa valitsemalla Linea Sol Elegant-paketin vaalean verhoilun. Istuimet ovat hyvät ja istuma-asento on riittävän korkea niin edessä kuin takana. Toppaukset ovat melko pehmeät, mutta istuimet kuitenkin tukevat. Leveäselkäiset saattavat pitää etuistuinten sivutukia liian kapeasti sijoitettuna. Etuistuinten selkänojan säätö on toteutettu erikoisella pumppaussysteemillä. Se on parempi kuin liian ahtaaseen paikkaan sijoitettu rulla, mutta samaan tarkkuuteen sillä ei päästä.
Kilpailuasetelma
Uusi Avensis on vahva kokonaisuus. Tässä hintaluokassa kilpailijoita on paljon, mutta Avensis nousee esiin parhaana valintana sille, joka ei hae ajamisen iloa tai persoonallisuutta. Mukavuus, meluttomuus, ajamisen vaivattomuus ja moottorien ominaisuudet ovat edellä kovimpia kilpailijoita. Tasoitusta Avensis joutuu edelleen antamaan hieman ajamisen tunnokkuudessa. Kokonaisuutena Avensis, Mazda6, Mondeo ja Passat ovat kaikki lähestulkoon yhtä hyviä autoja. Henkilökohtaiset mieltymykset ja tarjous ratkaisevat valinnan.
1,6-litrainen hinnat alkaen -malli maksaa 25 600 euroa ja 1,8-litrainen 27 500 euroa. Halvin Mondeo (1.8/110 hv) on hinnoiteltu 25 750 euroon, mutta siitä puuttuvat stereot ja ajotietokone. Mazda6 1.8 Elegance hyvillä varusteilla maksaa 26 300 euroa. Vectran alkaen-hinta on hieman kalliimpi: 27 050 euroa. Passat 1.6 on myös nyt kilpailukykyinen 26 590 euron hinnallaan. Primera jää ominaisuuksiltaan alempaan sarjaan, mutta myös hinta on edullinen: 1,6-litraisena 22 950.
Näillä ominaisuuksilla ja hinnoilla on selvää, että Avensis tulee säilyttämään asemansa myyntitilastojen ykkösenä luokassaan ja jopa vahvistamaan sitä. Myös farmarimallin uskotaan nyt saavuttavan aikaisempaa vahvemman aseman.
29.3.2003 Timo Nurmela