Huhtikuussa 1986 esiteltiin ensimmäinen etuvetoinen Volvo, joka oli urheilullinen 480 ES. Se oli hollantilainen pystyperäinen monikäyttöcoupe, jonka muotoilu poikkesi muiden Volvojen pelkistetyn kulmikkaasta linjasta. Moottorina oli Renaultin 1721 cm3:n 109-hevosvoimainen suihkutusmoottori. Vuosimalliin 1988 tuli lisäksi 480 Turbo, jossa oli 1,7-litran 120-hevosvoimainen moottori. Ahtamisessa oli panostettu huipputehon sijasta vääntöön. 480:n varustelu oli runsas ja sisustus tyylikäs. 480 oli nuorekas malli, jonka myynti jäi kuitenkin melko vähäiseksi. Sen tärkein tarkoitus olikin toimia 440/460-mallien koepenkkinä. 480:n laatu oli aluksi luvattoman heikko.

Syyskuussa 1988 tuli markkinoille kauan odotettu Volvo 440. Se oli englantilaisen IAD:n muotoilema viisiovinen monikäyttöauto. Muotoilu oli Volvon tapaan kulmikas ja poikkesi täysin 480:sta. Alusta oli sama kuin 480:ssa, ja moottorivaihtoehdot 1,7-litraiset 89-, 109- ja 120-hevosvoimaiset. 440 oli ulkomitoiltaan 340:n kokoinen, mutta sisätilat olivat selvästi suuremmat. 480:sta huolimatta 440:n ominaisuuksissa oli aluksi hiomista. 90-luvun 440:t olivat monilta ominaisuuksiltaan parempia. Pikkuvikoja oli kuitenkin edelleen paljon. 440 sijoittui kooltaan hieman samaan aikaan esitellyn Opel Vectran alapuolelle. Myös moottorivalikoima edesauttoi 440:n sijoittamista pienempään luokkaan. 2,0-litraisen moottorin puuttuminen oli selvä puute. 

Vuodenvaihteessa 1989/90 esiteltiin 460, joka oli 440:n porrasperäinen versio. Perä korosti entisestään mallin kulmikkuutta. Keula kromilistoineen oli 440:aa tyylikkäämpi. 440:n ja 460:n mallivalikoimaa lisättiin vähitellen. Varustevaihtoehdot täydentyivät vuonna 1991 pelkistetyllä DLi:llä ja ylellisemmällä SE:llä. DLi:ssä oli pienitehoisempi 1,8-litrainen moottori. Odotettu 2,0-litrainen Renault-moottori (110 hv) tuli vuosimalliin 1993.

Vuosimallin 1994 Volvo 440 ja 460 saivat hieman 850:n ulkonäköä. Maski ja puskurit muistuttivat nyt isompaa mallia. Sisustus oli täysin uusittu ja aikansa tavan mukaisesti koria oli vahvistettu ja turvavyön kiristimet lisätty varustukseen.

400-sarjan Volvoja valmistettiin Hollannissa noin 100 000 auton vuosivauhdilla. Autojen laatu oli varsinkin alkuvuosina erittäin heikko eikä pikku-Volvo muutenkaan ollut merkin maineen veroinen auto. Erityisen paljon siinä oli sähkövikoja. Ominaisuuksiltaan se pystyi kilpailemaan parhaiten Corolla-luokan autojen kanssa, vaikka se olikin hinnoiteltu luokka ylemmäksi. Vahvuuksia olivat hyvät istuimet ja ajettavuus kaupungissa. 480:n valmistus päättyi syksyllä 1994 ja 440/460:n keväällä 1996.