Volvo oli laajentanut valikoimaansa hankkimalla pieniä autoja valmistaneen hollantilaisen DAF:in 70-luvun puolivälissä. Myös hollantilaisille Volvoille pyrittiin saamaan sama maine kuin ruotsalaisille. Keväällä 1976 esitelty Volvo 343 oli Daf 66:n uudenaikaisempi seuraaja. Se oli takavetoinen monikäyttöauto, jossa oli perässä pieni porras. Muotoilu oli persoonallinen ja Volvoksi tunnistettava. Tekniikka oli samaa kuin 66:ssa, vaihteisto oli portaaton Variomatic. Moottori oli Renaultin uusi 1,4-litrainen 70-hevosvoimainen.

Runsaasti polttoainetta kuluttavan ja hitaasti reagoivan Variomaticin rinnalle tuli  normaali käsivalintainen vaihteisto vuodelle 1979. Samalla varustelua hieman täydennettiin ja ulkonäköön tuli pieniä muutoksia. Mallivuodeksi 1980 kolmiovisen rinnalle tuli 5-ovinen 345. Seuraavan vuoden uutuus oli Volvon omalla 2,0-litraisella moottorilla varustettu malli.  Vuodelle 1982 sai 300-sarja uuden etuosan lyhtyineen ja uuden verhoilun. Perusmoottorin teho laski 64 hevosvoimaan. 

Vuodelle 1983 uudistettiin kaikkien mallien mallimerkinnät. Ovimääristä mallimerkinnöissä luovuttiin 1,4-litraiset 300-sarjan autot tunnettiin nyt nimellä 340 ja 2,0-litraiset 360. Malliston huipulle tuli 116-hevosvoimainen 360 GLT. 300-sarja sai myös uuden kojelaudan. Syksyllä 1983 esiteltiin 360:n  sedan-malli. Sen mallivaihtoehtoina olivat GLS ja GLE (95/116 hv). Vuotta myöhemmin sedan-vaihtoehto tuli myös 340:aan ja uutena moottorivaihtoehtona oli Renaultin 1,6-litrainen diesel. 

Syksyn 1985 uutuus oli Renaultin 1721 cm3:n moottorilla varustettu 340 GL (83 hv). Ulkonäköä nuorennettiin uusilla puskureilla ja takavaloilla. Syksyllä 1988 tuli markkinoille 300-sarjan seuraaja, Volvo 440. 340/360 -mallistoa supistettiin, mutta sen valmistus jatkui vuoteen 1991 asti.

300-sarjan Volvo oli 4,2-metrisenä selvästi edeltäjäänsä suurempi auto. Sen takaistuintilat olivat kuitenkin melko pienet mm. takaistuimen alla sijainneen vaihteiston takia. Pikku-Volvon varustelu oli melko niukka, mutta turvallisuusvarustus oli isompien Volvojen tasolla. Parissa ensimmäisessä vuosimallissa oli paljon vikoja ja suunnitteluvirheitä. Myöhemminkään laatu ei ollut ruotsalaisten tasolla etenkään ruosteeneston osalta. Myöskään lämmityslaite ei ollut Volvon maineen mukainen ja kevyessä takavetoisessa autossa liikkeellepääsy oli ongelma. Takajousituksena oli pitkittäiset lehtijouset. Puutteistaan huolimatta 300-sarja menestyi melko hyvin. Sitä valmistettiin yhteensä 1,1 miljoonaa.