Ensimmäinen Corolla oli esitelty syksyllä 1966. Corolla osoittautui ominaisuuksiltaan hyväksi perheautoksi, ja se saavutti valmistajankin yllättäneen suosion eri puolilla maailmaa. Corollaa pidettiin taloudellisena, suorituskykyisenä ja laadukkaana autona.

Keväällä 1970 oli toisen Corolla-sukupolven (KE 20) aika. Kori oli aikaisempaa sulavalinjaisempi, matalampi ja leveämpi. Myös akseliväliä oli kasvatettu 5 sentillä. Moottori oli 1,2-litrainen, joka oli esitelty jo edellisenä syksynä. Uudella moottorilla Corolla oli entistäkin suorituskykyisempi, mutta valitettavasti kulutus oli selvästi alkuperäistä suurempi. Takana oli jäykkä taka-akseli lehtijousin. Ohjaus oli vaihdettu kuulamutterityyppiseen, mutta se oli yhtä tunnoton kuin aikaisemminkin.

Korimalleina oli tarjolla 2- ja 4-oviset sedanit, 3-ovinen farmari sekä 2-ovinen coupe. Syksyllä 1971 maski muotoiltiin uudelleen ja parkkivalot siirtyivät vilkkujen seuraksi puskurin alle. Jo vuotta myöhemmin maski vaihtui kromiseen ja sivuvilkut siirrettiin etäämmälle ajovaloista ja käännettiin vaakasuoraan.

Ensimmäisen sukupolven Corolla oli luonut niin vahvan maineen, että kauppa kävi vaikka Corolla KE 20 ei ehkä ollut niinkään kilpailukykyinen kuin edeltäjänsä. Myyntiä auttoi myös linjakas ulkonäkö ja korkeatasoinen viimeistely. Sisätilat olivat kilpailijoihin verrattuna ahtaat, istuimet epämukavat, muoviverhoilu hiostava, ristikudosrenkaat huonot ja melutaso korkea. Corollat säilyivät liikenteessä erittäin kauan, joten ne olivat lujia autoja.

Kolmas Corolla (KE 30) eli "Iso-Corolla" esiteltiin Euroopassa keväällä 1975. Vanha malli säilyi kuitenkin sedanina hetken tuotannossa uuden rinnalla ja jostakin varastosta autoja riitti ainakin Suomeen ja Britanniaan vielä vuonna 1978.