Vuoden 1977 lopussa esiteltiin toinen Carina-sukupolvi (TA40). Edeltäjänsä persoonallisesta perästä oli siirrytty hyvin tavanomaiseen, kulmikkaaseen muotoiluun. Vain keulassa oli hieman vanhan mallin näköä. Ulkomitoiltaan Carina oli kasvanut vain muutamalla sentillä. Taka-akselille oli saatu kierrejouset farmaria lukuun ottamatta. Muuten Carina perustui edelleen perinteisiin perusrakenteisiin. Näihin kuuluivat takaveto, jäykkä taka-akseli, kuulamutteriohjaus ja nokka-akseli sylinteriryhmässä. On selvää, ettei näillä rakenteilla saatu aikaan mitään erinomaista autoa. Suurimpia puutteita olivat ahtaat sisä- ja tavaratilat, puutteelliset ajo-ominaisuudet ja matkustusmukavuus sekä köyhä varustelu. Kaikesta huolimatta Carinaakin ostettiin. Suurin houkutus lienee ollut luotettavuus, jossa Carina sijoittui kärkitiloille eri maiden katsastustilastoissa. 

Vuoden 1980 alussa Carinan ulkonäköä uudistettiin. Valot olivat nyt suorakulmaiset ja etusäleikkö viisto. Takavalot olivat aikaisempaa suuremmat. Myös sisustusta oli uudistettu ja äänieristystä parannettu. Tekniikka oli ennallaan. Näillä eväillä Carina sinnitteli vuoteen 1982 asti, jolloin tuli uusi mallisarja, joka sekin oli kaikkien yllätykseksi takavetoinen.