Syksyllä 1987 takamoottorinen Skoda sai rinnalleen modernin, Bertonen piirtämän Favortin. Etuvetoinen Favorit oli täysin kilpailukykyinen länsimaisten pikkuautojen kanssa lukuun ottamatta vanhanaikaista moottoriaan. Moottori oli takamoottorisesta mallista tuttu 1,3-litrainen kevytmetallikone. Vuonna 1989 sen rinnalle tuli 1137 cm³:nen versio. Favorit oli ulkomitoiltaan hieman itäeurooppalaisia kilpailijoitaan Samaraa ja Yugo Floridaa pienempi. Tilankäyttö oli kuitenkin tehokasta. Ajo-ominaisuudet olivat myös hyvät, mutta yksityiskohdissa oli varsinkin aluksi hiomista. 

Keväällä 1990 tuli myyntiin katalysaattorilla varustettu 54 hv:n 135 LS e. Siinä oli myös uudet etuistuimet ja verhoilumateriaalit. Syksyllä 1990 Favorit sai rinnalleen farmarimalli Formanin. Forman poikkesi muista farmariautoista siinä, että sen takaluukku oli sama kuin henkilöautossa. Koria oli ainoastaan pidennetty 40 cm takaosastaan. Vuonna 1992 esiteltiin vielä avolavaversio. 

Kesällä 1993 Favoritia uudistettiin monista yksityiskohdista. Ulkonäössä muuttuivat maski ja etupuskuri. Korin jäykkyyttä ja turvallisuutta parannettiin ja sivuoviin lisättiin turvapalkit. Verhoilussa siirryttiin VW-konsernin materiaaleihin. Vanhasta 1.3-litraisesta moottorista esiteltiin 68-hevosvoimainen versio katalysaattoriaikaan siirryttäessä 54-hevosvoimaiseksi kutistuneen perusversion rinnalle.

Useiden länsimaisten autotehtaiden välisen kilpailun jälkeen Skoda siirtyi 90-luvun alussa asteittain Volkswagenin omistukseen ja Skodissa alettiin käyttämään Volkswagenien osia. Saksalaisten ansiosta laatu parani länsimaiselle tasolle, mutta myös hinta nousi samaan aikaan. Jo 80-luvulla Skodien laatu oli itäautojen parhaimmistoa huolimatta siitä, että Skodien tuotannossa käytettiin vankityövoimaa. Favorit ei saanut länsimarkkinoilla ansaitsemaansa suosiota. Kaikkiaan Favoriteja valmistettiin hieman yli miljoona kappaletta ennen kuin siitä edelleenkehitetty Felicia syrjäytti sen.