1960-luvun lopussa esiteltiin perheautoluokkaan ensimmäiset etuvetoiset monikäyttöautot: keväällä 1967 Simca 1100 ja syksyllä 1968 Renault 6. Renaultilla oli jo kokemusta etuvetoisista, mutta Simcalle 1100 oli ensimmäinen etuvetoinen. Se oli myös ensimmäinen Simca, joka kantoi Chryslerin viisisakaraista tähteä.

1100:ssa oli hammastanko-ohjaus, poikittain asennettu moottori,  vääntösauvoin toteutettu erillisjousitus kaikissa pyörissä ja levyjarrut edessä. Tilankäyttö oli aikanaan aivan omaa luokkaansa mm. pitkän akselivälin ansiosta. 3- ja 5-ovisten monikäyttömallien rinnalla olivat myös 3- ja 5-oviset farmarit sekä myöhemmin erilaiset pakettiautoversiot. Moottori oli Simca 1000:n moottorista suurennettu 1100-kuutioinen kahtena eri tehoversiona (53/56 hv). Perusmalliksi lähinnä Ranskan markkinoille tuli pian myös 940-kuutioinen.

1970-luvun alussa mallistoa laajennettiin yläpäästä: ensin 1100 Special ja seuraavaksi 1204 Special (75 hv). Vuosimalliin 1972 Specialin moottori suureni 1,3-litraiseksi. Vuosimalliin 1974 esiteltiin 82-hevosvoimainen TI, joka oli varustettu kahdella 2-kurkkuisella kaasuttimella. Mallimuutoksista huomattavimmat olivat pyöreät mittarit vuosimalliin 1970, uusi kojetaulu, uudet oven kahvat ja suuremmat takavalot vuosimalliin 1975 ja uusi vaihteisto vuodelle 1976.

1100:n ajo-ominaisuudet, suorituskyky ja jarrut olivat hyvät. Sen sijaan laadussa ja toimivuudessa oli parantamisen varaa. Tekniikan Maailma moitti koeajossaan mm. "hataranpuoleista epätiivistä koria, vaihteen siirtoa, synkronointia, polttoaineen kulutusta ja melutasoa." 

Puutteellisesta laadusta huolimatta Simcasta tuli kansainvälisesti myyntimenestys: 13 vuodessa 1100:aa valmistettiin yli 2 miljoonaa. Se oli 1970-luvun alussa Ranskan eniten ostettu auto. 1100:n varsinainen seuraaja oli vuonna 1978 esitelty Horizon, mutta 1100:n valmistus jatkui Talbotina vuoteen 1981 ja pakettiautoversiona jopa vuoteen 1985.