Renaultille elintärkeä uutuus oli syksyllä 1981 esitelty R9. Se korvasi heikosti menestyneen R14:n. R9 valittiin Vuoden autoksi 1982. R9:ssä oli ensimmäistä kertaa Renaultin moottori poikittain. Malleina olivat C/TC/GTC 1,1/48 hv, TL/GTL 1,4/60 hv ja GTS/TSE 1,4/72 hv. R9:n erikoisuutena olivat "keinutuoli-istuimet", joiden korkeus muuttui pituutta säädettäessä. Pyörät oli kiinnitetty neljällä pultilla muista pienistä Renaulteista poiketen. R9:n ajo-ominaisuudet olivat hyvät ja sisätilat suuret. Varustelu oli niukka ja häiritsevänä yksityiskohtana tehoton lasinpesin. 

R9 oli neliovinen ja porrasperäinen. Rinnalle esiteltiin Genevessä maaliskuussa 1983 R11, jossa oli suuri takaluukku. Syksyllä 1983 markkinoille tulleiden R11:n huippumallien GTX/TXE/TXE Electronic moottorina oli uusi 1721-kuutioinen teholtaan 80 hv. Tämän moottorin sai myöhemmin myös 9:ään. 9/11 -malleihin tuli myös uusi 1595-kuutioinen 55-hevosvoimainen pikkudiesel. R11:n tehokkaimmaksi malliksi esiteltiin vuoden 1984 alussa 5 Alpinesta tutulla moottorilla varustettu 105-hevosvoimainen Turbo. 

Vuonna 1981 R14:ää saatiin myytyä 134 000 kappaletta. Vuonna 1983 myytiin yhteensä 807 000 R9:ää ja R11:ta. Ero oli huikea. 9 ja 11 olivat onnistuneita malleja. Myynti alkoi kuitenkin laskea nopeasti niin että vuonna 1986 myytiin enää 354 000 autoa.

Vuonna 1986 malleja 9/11 uudistettiin hieman. Ne saivat mm. uuden lähes umpinaisen maskin ja uudet puskurit. Uutena moottorivaihtoehtona oli hieman aikaisemmin tullut portugalilaisvalmisteinen 55-hevosvoimainen 1237-kuutioinen.