Vuoden 1972 alussa esitelty Renault 5 oli eräs ensimmäisistä nykyaikaisista etuvetoisista monikäyttöautoista. Moottori oli kilpailijoista poiketen pitkittäin, kuten muissakin 70-luvun Renaulteissa. Vaihteisto oli moottorin edessä, kuten Renault 4:ssäkin. Ulkomuoto oli aikaansa edellä. R5:ssä oli ensimmäisenä autona helmoihin asti ulottuvat muovipuskurit. 

Viitonen oli ranskalaiseen tapaan hyvin askeettinen auto. Sisustus oli peltinen ja varustelu minimaalinen. Vaihdevipu oli alkuvuosina kojelaudassa. Moottorina oli aluksi 782- ja 845-kuutioiset 30- ja 34-hevosvoimaiset työntötankokoneet. Vuoden 1972 aikana saatiin myyntiin myös 956-kuutioinen TL. R5:ssa oli erillisjousitus vääntöjousin ja poikittaisin tukivarsin. Jousitus oli ranskalaisen pehmeä ja mukava. Vääntöjousien rinnakkaisesta sijoituksesta johtuen akseliväli oli oikealla puolella 3 cm pitempi kuin vasemmalla. R5:n pahimpina puutteina voidaan pitää ahdasta takaistuinta ja hieman hentoja rakenneratkaisuja.

Vuonna 1974 esiteltiin hieman tehokkaampi LS-malli (myöhemmin TS), jossa oli R12:n 1289-kuutioinen moottori 64-hevosvoimaisena versiona. Vuonna 1976 malliston huipulle esiteltiin  1397-kuutioinen 93-hevosvoimainen Alpine, jonka huippunopeus oli 170 km/h. 

Vuodelle 1980 viitosmallistoon tuli kaksi uutuutta. Kolmiovisen rinnalle tuli viisiovinen korivaihtoehto ja 956-kuutioinen TL/GTL korvattiin 1108-kuutioisella säästömoottorilla, jonka kulutukseksi (ECE 90) ilmoitettiin 4,9 litraa. Se oli aikansa pienin kulutus. Tässä moottorissa oli tehoa 45 hevosvoimaa. Vuonna 1981 lisättiin 5 Alpineen turboahdin ja teho nousi 108 hevosvoimaan. Vieläkin tehokkaampia malleja tehtiin rallikäyttöön. Keskimoottorisissa Turbo, Turbo 2 ja Maxi-malleissa oli tehoa parhaimmillaan 400 hv.

Viitosrellu oli vuodesta toiseen Ranskan suosituin auto ja menestyi myös monissa muissa maissa. Viitosta myytiin vuoteen 1984 mennessä noin 5,5 miljoonaa kappaletta. Lukuun sisältyy myös Espanjassa valmistettu porrasperäversio R7.