Renault 18 esiteltiin huhtikuussa 1978. Se oli suunniteltu korvaamaan sekä 12 että 16. Se oli tyylillisesti ja tekniikaltaan akseliväliä myöten 12:n kaltainen. Näiden mallien akseliväli oli muista Renaulteista poiketen varsin lyhyt, vain 4 cm pitempi kuin R5:ssä. Vuotta myöhemmin esiteltiin  myös tyylikäs farmarimalli. R18:n ilmanvastuskerroin oli aikansa parhaimpia, 0,34. R18 oli eräs ensimmäisistä autoista, jossa ei ollut räystäskouruja. Tekniikassa poikkeavaa muihin Renaulteihin oli vain McPherson-tuennan käyttö. 

R18:ssa esiteltiin 1397-kuutioinen moottori, joka tuli myöhemmin käyttöön monissa muissa malleissa. 1,4-litraisen mallivaihtoehdot olivat perusmalli, TL ja GTL. TS- ja GTS-malleissa oli 1647-kuutioinen 79-hevosvoimainen moottori. Varustelu oli erittäin köyhä 1980-luvun autoksi. R18 tarjosi kuitenkin hyvän matkustusmukavuuden. Laadussa oli ongelmia, kuten monissa muissakin Renault-malleissa. Kauppa kävi kuitenkin hyvin varsinkin kotimarkkinoilla.

18 D/TD/GTD esiteltiin syksyllä 1980. Näissä oli hieman aikaisemmin Renault 20:ssa esitelty 2,1-litrainen dieselmoottori. Syksyn 1981 uutuus oli puolestaan 1565-kuutioinen turbomoottori. 18 Turbossa oli aluksi 110 hevosvoimaa, mutta teho nousi vuonna 1983 125 hevosvoimaan. 

Vuonna 1982 R18 koki pieniä uudistuksia. Puskurit ja ovenkahvat muuttuivat kromatuista muovisiksi, kaasuttimet vaihdettiin uudenlaisiin ja sytytys elektroniseen. 2.0-litrainen moottori tuli tarjolle 18:aan  keväällä 1983. Samaan aikaan pienempien moottorien polttoainetaloutta parennettiin ja porrasperämalli sai pienen takaspoilerin. Vuonna 1984 oli vuorossa facelift. Suurimmat muutokset tuli sisustukseen, jossa mm. kojetaulu vaihdettiin uuteen. 18:n seuraajaksi esiteltiin hieman suurempi 21 vuonna 1986.

*1984