Peugeot 304:n seuraajaksi esiteltiin 305 vuoden 1977 lopussa. Siitä oli edeltäjänsä tavoin sedan- ja farmarimallit, joista farmari esiteltiin vasta keväällä 1980.  Moottoreina oli 1,3/65 hv, 1,5/74 hv ja vuoden 1979 alusta lähtien 1,5 Diesel (49 hv). Moottori oli edeltäjästä poiketen sijoitettu poikittain. 305 oli kooltaan hieman Asconaa pienempi. Se oli nykyaikainen ja tyylikäs auto, mutta tarkoituksellisesti hieman vanhahtava. 305 oli odotettua parempi myyntimenestys ja se oli vuosikymmenen vaihteessa Peugeotin suosituin malli noin 180 000 kappaleen vuosimyynnillään, mikä oli kuitenkin vain puolet Renault 18:n myynnistä. 305:n myyntiluvut olivat hyvin vakaita koko 80-luvun alkupuoliskon. 

305:n ongelmana oli uraherkkyys, joka johtui kapeista renkaista (145R14 tai 155R14) ja 9 cm eturaideväliä kapeammasta takaraidevälistä. 305 oli taloudellinen, meluton ja miellyttävä keskikokoinen perheauto. Sisä- ja tavaratilat olivat melko suuret. Se oli kuitenkin heppoisesti rakennettu auto.

305:ä uudistettiin perusteellisesti syksyllä 1982 Citroën BX:n esittelyn yhteydessä. Kojelauta uusittiin ja jousitusta tukevoitettiin. Ulkonäkö nuorentui merkittävästi. Jopa tuulilasia kallistettiin viistommaksi. Ilmanvastuskerroin laski 0,44:stä 0,38:aan. Citroëniin kehitetyt uudet moottorit tulivat 305:eenkin. 87-hevosvoimaisen S:n korvasi GT, jonka 1580-kuutioisessa moottorissa oli tehoa 94 hevosvoimaa. Vanhanaikainen ja laiska 1548-kuutioinen diesel korvattiin aikakautensa huippua edustaneella 1905-kuutioisella 65-hevosvoimaisella.

Syksyllä 1984 huippumalliksi tuli GTX 1,9. Sen 105 hevosvoimainen moottori poikkeuksellisen oli sitkeä. Toinen uusi 305-versio oli syksyn 1985 GR 1,6 (80 hv), joka syrjäytti 1,5-litraiset moottorit.

305:n valmistus päättyi vuonna 1988, kun 1,74 miljoonaa autoa oli valmistettu. Sen seuraaja oli paitsi hieman suurempi 405, myös Talbot Horizonin seuraajaksi alun perin suunniteltu 309.