Vuodenvaihteessa 1971/72 alkoi neljännen Rekord-sukupolven valmistus. Koska tunnuksesta Rekord D tuli mieleen dieselauto, mainonnassa puhuttiin usein Rekord II:sta. Rekordin uusi kori oli linjakas ja sedaninakin hieman coupe-mainen ja se näytti todellista suuremmalta. Itse asiassa uusi Rekord oli pituudeltaan samanmittainen kuin edeltäjänsä, mutta 4 cm aikaisempaa kapeampi ja 4 cm matalampi. Korimallit olivat 2- ja 4-oviset sedanit, 2-ovinen coupe (2+2) sekä 3- ja 5-oviset farmarit. Kojelauta oli aivan saman näköinen kuin Asconassa.

Tekniikka jäykkine taka-akseleineen oli pienin muutoksin peräisin Rekord C:stä ja Asconasta. Moottorit olivat entisestään tutut 1,7- ja 1,9-litraiset (66/83 ja 97 hv). Syksyllä 1972 saatiin valmiiksi uusi 2,1-litrainen diesel (60 hv). Dieselin erotti konepellin kohoutumasta. Rekordin rinnalla oli aikaisempaan tapaan paremmin varustettu Commodore, jonka moottorivaihtoehdot olivat 2,5- ja 2,8-litraisia (aluksi 115/130 ja 160 hv).

Vuosimalliin 1976 Rekord-valikoima uusiutui. Moottorit olivat nyt 1,7 (60 hv), 1,9 (75 hv), 1,9S (90 hv), 2,0S (100 hv) sekä diesel. Uusi varustevaihtoehto oli ylellisempi Rekord Berlina. 

Rekordin ajo-ominaisuudet olivat keskimääräistä paremmat. Istuimet olivat poikkeuksellisen mukavat. Takaistuimen polvitila oli useita kilpailijoita ahtaampi. Rekord oli taloudellinen auto niin bensa- kuin dieselmoottorilla varustettuna. Diesel oli myös aikanaan suorituskykyinen. 

Rekord oli eräs luokkansa suosituimmista autoista. Viiden ja puolen vuoden aikana sitä valmistettiin 1,13 miljoonaa autoa. Ylivoimaisesti suosituimpia olivat 1,9-litraiset sedanit. Dieselin osuus jäi hieman yli kymmeneen prosenttiin.