Vuoden 1986 lopussa Cherry- ja Sunny-mallistot yhdistettiin. Uusi mallisto tunnettiin nimellä Sunny ja siihen kuului kaikkiaan neljä korimallia. Cherryn korvasivat kolmi- ja viisioviset monikäyttömallit. Sunnyn seuraajia olivat porrasperä (nyt vain neliovisena), farmari ja coupe. Farmari ja 2+2-paikkainen coupe poikkesivat huomattavasti muusta mallistosta. Ne kuuluivatkin itse asiassa Amerikan kulmikkaaseen Sentra-mallistoon. Kooltaan Sunny suureni vain vähän, mutta painoa oli tullut yli 100 kg lisää. Vanhasta mallistosta jatkoi perusfarmari 1990-luvulle asti. 

Moottoreina olivat vanhat 1,3-litrainen ja diesel sekä uusi 1,6-litrainen (84 hv). Hieman myöhemmin malliston huipulle tuli myös 1,6-litrainen 16-venttiilinen (120 hv). Etuvetoisen lisäksi nyt oli tarjolla neliveto. Tekniikka oli perinteistä Nissania ilman yllätyksiä.

Vuoden 1988 lopussa uusittiin moottorivalikoima. 12-venttiiliset 1,4- ja 1,6-litraiset (80/94 hv) sekä 16-venttiilinen 1,8-litrainen (129 hv) korvasivat aikaisemmat moottorit. 

Sunny oli aikansa japanilaisautoista ominaisuuksiltaan paras. Sen vahvuuksia olivat kulutus, suorituskyky, jarrut ja ketteryys. Lyhyistä joustovaroista ja kovuudesta johtuen jousitus oli epämukava. Ajettavuudessa puutteena oli edelleen heikko suuntavakavuus. Polvitila takaistuimella sekä HB-mallin tavaratila olivat pieniä. Ajoasentoa oli yritetty muuttaa aikaisempien mallien matalasta korottamalla etuistuimen etureunaa, mutta lopputulos ei ollut onnistunut.