Taunuksen toinen sukupolvi esiteltiin vuoden 1976 alussa. Uudistukset eivät olleet kovin suuria, mutta ulkonäkö oli selvästi tuoreempi ja varsin näyttävä. Ikkunat olivat selvästi aikaisempaa suuremmat. Taunuksen korimallit olivat sedan ja farmari. Taunuksen kokoluokassa monilla kilpailijoillakin oli vielä takavetoiset mallit, joten konservatiiviset Fordistit olivat tyytyväisiä Taunukseen, jonka myynti sujui melko hyvin. Englannissa Taunusta valmistettiin perinteisellä nimellä Cortina. Cortina oli ennen etuvetoisen Escortin rynnistystä suosituin automalli Englannissa. Taunuksen moottorit olivat 1,3/59 hv, 1,3/63 hv, 1,6/68 hv, 1,6/72 hv, 2.0/98 hv, 2.0 V6/90 hv ja 2,3/108 hv. Suomeen tuotiin vain rajoitettua valikoimaa.

Syksyllä 1979 Taunukseen tehtiin facelift. Puskurit ulottuivat nyt pyöränkoteloihin asti. Istuimet olivat uudet vaahtomuovipehmusteiset. Vuosimallin 1980 Taunus oli myös ensimmäinen malli, jossa käytettiin Fordin surkeaa muuttuvakurkkuista kaasutinta.

Ominaisuuksiltaan Taunus kuului useimpien muiden Fordien tapaan huonoihin autoihin. Parantamista oli erityisesti jousituksessa ja ajettavuudessa. Talviominaisuudet olivat heikot ennen kaikkea etenemiskyvyn osalta. Sen sijaan lämmityslaite oli tehokas. Kulutus oli monia kilpailijoita suurempi. Sisätilat olivat suuret, olihan Taunus myös ulkomitoiltaan suuri auto luokassaan. Suuntavakavuus oli puutteellinen ja jousitus epämukava. Taunuksen hinta oli kuitenkin edullinen.