Odotettu etuvetoinen Escort esiteltiin syksyllä 1980. Siinä oli kilpailijoistaan poiketen pieni porras perässä. Muuten muotoilu oli kilpailijoiden tapaan kulmikas. Teknisesti Escort ei tarjonnut mitään merkittävää, mitä kilpailijoilla ei olisi ollut jo aikaisemmin. Moottoreina olivat Fiestan 1,1- ja 1,3-litraiset ja uusi 1,6-litrainen 79-hevosvoimainen. Escortista esiteltiin pian myös farmarimalli, joka oli vuoteen 1983 asti saatavana ainoastaan 3-ovisena.

Escortin varustelu oli hyvin köyhä ja kaasutinongelmat olivat tavallisia. Takajousitus oli pompottava aivan kuin takaveto-Escortissa. Escortia myytiin kuitenkin melko hyvin. Se valittiin Vuoden autoksi 1981. Sitä valmistettiin paitsi useissa maissa Euroopassa, myös Brasiliassa ja hieman muunnettuna mallina USA:ssa. Escortin myynti lähti hyvin käyntiin, ja miljoonas auto Euroopassa valmistui ennätysajassa, 26,5 kuukaudessa. USA:n vaatimusten ansiosta myös eurooppalainen Escort oli kokoonsa nähden melko turvallinen auto.

Keväällä 1983 esiteltiin Escortin neliovinen porrasperämalli Orion. Se oli aluksi saatavana vain hyvin varusteltuna GL-mallina ja hinta oli melko korkea. Viistoperäiset autot olivat lisäksi muotia ja niinpä Orionin myynti oli monta vuotta vain noin neljäsosa Escortin myynnistä. Orionin tavaratila oli suuri ja siinä oli monikäyttömahdollisuus. Orionin moottorivaihtoehtoina olivat 1,3- ja 1,6-litraiset bensiinimoottorit sekä uusi nopeakäyntinen 1,6-litrainen diesel (54 hv), joka tuli myös Escort- ja Fiesta-mallistoihin. Vuosina 1983-85 tuotiin Suomeen ja muutamiin muihin maihin Brasiliassa valmistettua Escort LX:ää, jossa oli parempi varustelu, löysä jousitus ja vanhanaikaiset Renault-sukuiset 1344- ja 1558-kuutioiset moottorit. Brasilialaismallien laatu oli heikko ja varaosien saatavuus ongelmallinen.

Vuoden 1984 uutuuksia olivat Escortin Cabriolet-malli ja Escort RS Turbo, joka oli tarkoitettu kisakäyttöön. Sitä sai vain valkoisena ja sen 1,6-litraisessa moottorissa oli 132 hevosvoimaa. RS oli ensimmäinen auto, jonka tasauspyörästössä oli viskokytkin.

Vuoden 1986 alussa modernisoitiin Escort/Orion-mallisto. Konepelti muotoiltiin muodin mukaisesti taittumaan maskin päälle samoin kuin oli tehty Fiestassa pari vuotta aikaisemmin. Myös sisätiloja uudistettiin. Uudistettuun moottorivalikoimaan kuuluivat 1,3/60 hv, 1,4/75 hv, 1,6/90 hv sekä 1,6-litraiset diesel, XR3i ja RS Turbo. 1,4-litrainen oli uusi laihaseosmoottori, joka kulutti hämmästyttävän vähän pienillä nopeuksilla. Syksyllä 1988 esiteltiin uusi 1753-kuutioinen 60-hevosvoimainen diesel, joka korvasi vanhan 1,6-litraisen.

Escortin parhaita ominaisuuksia olivat meluttomuus, hyvät tilat ja viimeistelty sisustus. Pahimpia ongelmia olivat takajousituksen toiminta ja surkeat muuttuvakurkkuiset ("juuttuvakurkkuiset") kaasuttimet. Oli ihmeellistä miksi Fordin yleensäkin piti kehittää omia kaasuttimia ja suihkutusjärjestelmiä, kun toimivia laitteita oli yleisesti saatavissa. Escortin ominaisuuksista verrattuna kilpailijoihin antaa ehkä parhaan käsityksen Auto Motor und Sport -lehden vertailu Escortin tullessa markkinoille. Testissä 6 vuotta aikaisemmin esitelty Golf saavutti 530 pistettä, Kadett 513 ja Escort 465.

Tyypilliseen Fordin tapaan Escortkin oli kilpailukykyisimmillään muutaman vuoden kuluttua ensiesittelystään, kun pahimmat viat oli saatu korjattua. 

Seuraava Escort/Orion esiteltiin elokuussa 1990. Uudet mallit saivat varsin tyrmäävän vastaanoton. Suurimpana murheena olivat vanhat moottorit, joita ei saatu kunnolla viritettyä katalysaattoriaikaan. Niinpä Escortia uudistettiin parin vuoden aikana kahteenkin kertaan ja se sai uudet moottorit ja parannusta turvallisuuteen ja ajo-ominaisuuksiin.