Fiat 128 oli hyvin ajanmukainen auto tullessaan markkinoille vuonna 1969. Se oli Fiatin ensimmäinen etuvetoinen auto. Sen tekniikkaa oli testattu jo pari vuotta aikaisemmin markkinoille tulleessa tytäryhtiön Autobianchi Primulassa. Ulkonäöltään 128 oli 124:n sukulainen ja muotoilua pidettiin aikanaan onnistuneena.

128 valittiin Vuoden autoksi 1970 ja siinä oli eräänä ensimmäisistä autoista poikittain asennettu moottori, joka oli vieläpä varustettu kannen yläpuolisella nokka-akselilla. 128:ssa ja sen sukulaismalleissa oli takajousituksena poikittainen lehtijousipakka. Siitä huolimatta ajo-ominaisuudet olivat hyvät.  

128:n korimalleina oli kaksi- ja neliovinen sedan ja farmari. Jugoslaviassa Zastava valmisti 128 Z:aa, joka oli viisiovinen monikäyttöversio 128:sta. 128:n perusmoottorina oli 1,1-litrainen 55-hevosvoimainen. 1971 esiteltiin 1,3-litrainen Rallye. 

Torinon autonäyttelyssä 1971 esiteltiin Fiat 128 Sport Coupe, joka oli akseliväliltään yli 20 cm sedania lyhyempi. Coupen kori oli viistoperäinen ilman suurta takaluukkua. Takaistuintilat sopivat lähinnä tilapäiskäyttöön. Kesällä 1975 Coupe sai suuren takaluukun ja taittuvan takaistuimen. Nimeksi muuttui 3P. Coupea valmistettiin vuoteen 1978 asti.

Facelift vuonna 1976 muutti 128:n ulkonäköä merkittävästi. Teknisesti muutokset olivat vähäisiä koko pitkän valmistusjakson ajan.

Muiden 1970-luvun Fiatien tavoin 128 kärsi ruosteesta ja sähkövioista. 128 oli hyvin meluisa auto. Lisäksi parantamista olisi ollut vaihteensiirrossa ja viimeistelyn tasossa. Sen sijaan sisätilat olivat hyvät ja ajo-ominaisuudet ongelmattomat lukuun ottamatta hidasta ohjausta. Myös suorituskyky oli 1,1-litraisten joukossa parhaimmistoa. 

128:aa valmistettiin kaikkiaan 2,75 miljoonaa kappaletta. Sen tuotanto päättyi vuonna 1984 eli sitä valmistettiin vielä 6 vuotta seuraajan (Ritmon) esittelyn jälkeen.