Vuonna 1972 esitelty Fiat 126 oli menestyksekkään 600:n seuraaja, takamoottorinen miniauto, jossa oli 600-kuutioinen 2-sylinterinen moottori. Tehoa oli 23 hevosvoimaa ja huippunopeudeksi ilmoitettiin 105 km/h. Tekniikaltaan 126 perustui suurelta osin 50-luvun malliin 500 ja sen isoveljeen 600:aan. Tuttua tekniikkaa oli poikittainen lehtijousi edessä, rumpujarrut ja synkronoimaton ykkösvaihde.

126:n sisätilat olivat pienet ja tavaratila epäkäytännöllinen. Se oli kuitenkin ketterä ahtaissa paikoissa. Ajo-ominaisuudet olivat kelvolliset suorituskyvyn huomioiden. Lämmityslaite oli tehoton varsinkin kaupunkiajossa, koska moottori oli takana ja se oli ilmajäähdytteinen. Takamoottorista huolimatta moottorin ääni kuului matkustamossa voimakkaana. 126 oli monissa maissa markkinoiden halvin auto.

Syksyllä 1977 esitellyssä uudistetussa Personal-mallissa oli 650-kuutioiseksi kasvatettu 24-hevosvoimainen moottori ja suuremmat puskurit. Perusmalli säilyi rinnalla vuoteen 1980 asti. 126:n valmistus jatkui Puolassa vuoteen 1998 asti. Vuodesta 1987 lähtien oli saatavana myös 700-kuutioinen moottori.