Syksyllä 1970 esitelty GS oli Citroënin ensimmäinen keskikokoinen auto. Siinä oli sovellettu pienempään kokoluokkaan DS/ID:n tekniikkaa, kuten kaasunestejousitus ja hydrauliset jarrut. GS valittiin Vuoden autoksi 1971. Moottorit puolestaan olivat pienten Citroënien tavoin boxer-moottoreita. Nyt kuitenkin sylintereitä oli neljä, mutta iskutilavuudeltaan moottorit olivat pieniä. Alkuperäinen moottori oli 1015 cm³:n 55,5 hevosvoimainen.

GS:n kori oli 4,1-metrinen neliovinen viistoperä. Syksyllä 1971 esiteltiin farmarimalli, joka oli saatavana 3- ja 5-ovisena. Syksyllä 1972 perusmoottorin rinnalle tuli 1,22-litrainen 60-hevosvoimainen. Vuonna 1974 kokeiltiin Wankel-moottoria (107 hv) mallissa GZ Birotor, jota valmistui 873 kappaletta.

Vuodelle 1977 maskin ja takavalojen muotoilua muutettiin. Hieman myöhemmin perusmoottori korvattiin 1,13-litraisella (56 hv). Vuonna 1978 tuli suurimmaksi moottorivaihtoehdoksi 1,3-litrainen 65-hevosvoimainen malliin GS X3. 

Syksyllä 1979 auto nimettiin GSA:ksi. Tällöin mallia uudistettiin ja siihen lisättiin iso takaovi. Tavaratila oli edelleen täysin kynnyksetön. Tärkeimpinä näkyvinä muutoksina edeltäjään verrattuna olivat uudet muovipuskurit ja kojetaulu. Kojetaulu oli jopa edeltäjäänsä futuristisempi. Pääasiallisena moottorivaihtoehtona oli 1,3-litrainen 65-hevosvoimainen. GSA pysyi lähes muuttumattomana vuoteen 1986 asti, jolloin sen tuotanto lopetettiin.

Pienten moottorien takia GS/GSA:n suorituskyky jäi vaatimattomaksi, mutta kulutus oli pieni. Hyvät ajo-ominaisuudet olisivat sallineet paljon suuremmankin moottorin.  GS/GSA oli aikanaan hyvin virtaviivainen auto. GSA:n ilmanvastuskerroin oli 0,34-0,35. GS/GSA tarjosi luokassaan ainutlaatuisen ajomukavuuden. Se oli myös luokkansa hiljaisimpia autoja ja istuimet olivat hyvät. Heikkouksia olivat vaihteensiirto, näkyvyys, mittarien luettavuus sekä lämmitys ja tuuletus. Korkeasta hinnastaan huolimatta GS ja GSA olivat pitkän historiansa aikana varsin suosittuja autoja. Niitä valmistettiin noin 2,5 miljoonaa autoa.