Chrysler Voyager (1983 - 1990)

Chrysler Voyager  1989

 

Kesällä 1983 esitellyt Dodge Caravan ja Plymouth Voyager olivat maailman ensimmäiset isot tila-autot. Tila-auto oli Chryslerin uuden pääjohtajan Lee Iacoccan idea Chrysler-konsernin pelastamiseksi. Hän oli kaavaillut vastaavaa autoa jo ennen erottamistaan Fordilta, mutta ei saanut ajatuksilleen tukea. Chryslerille minivan sopikin hyvin, sillä yhtymällä ei myynyt kovinkaan paljon farmareita, joiden myyntiä minivan vei. Sen sijaan Chrysler oli vahva pakettiautoissa ja niiden henkilöversioissa, joista saatiin oppia tila-autoon.

Caravan/Voyager tehtiin varsin halvalla hyödyntäen muiden mallien, lähinnä samaan aikaan kehitetyn K-Carin (Dodge Arieksen) tekniikkaa. Autot olivat etuvetoisia ja moottorivaihtoehdot olivat 2.2/101 hv ja 2.5/104 hv. Takana oli tilan säästämisen takia jäykkä akseli lehtijousin. Dodge ja Plymouth olivat maskia lukuunottamatta identtisiä. Näiden lisäksi autosta tehtiin pakettiautoversio Dodge Mini-Ram Van. 

Eurooppaan Voyager tuli vasta vuonna 1988 nimellä Chrysler Voyager. Tällöin alkoi Chryslerin uusi maihinnousu Eurooppaan tauon jälkeen ja kaikki mallit nimettiin Chryslereiksi, vaikka ne oikeasti olivat useimmissa tapauksissa Dodgeja tai Plymoutheja. Euroopassa moottorina oli yleisimmin Mitsubishin 3,0-litrainen V6 (140 hv), joka oli tullut USA:ssa tarjolle vuosimalliin 1987. Myös USA:ssa valtaosa asiakkaista päätyi V6:een, kunhan se oli saatu tarjolle. Toinen vaihtoehto Euroopassa oli 2,5-litrainen (100 hv), joka oli suurennettu aikaisemmasta 2,2-litraisesta. USA:ssa oli tarjolla myös 2,5-litran turboversio.

Suomeen tuoduissa autoissa on ensimmäisiä vuosimallin 1988 autoja lukuunottamatta pidemmät puskurit, katalysaattori, nelivaihteinen automaatti ja 15" pyörät.

Ford ja GM saivat valmiiksi kilpailevat tila-autonsa pari vuotta Chryslerin jälkeen. Aerostar ja Astro/Safari olivat kuitenkin paljon pakettiautomaisempia ja takavetoisia. Niillä ei ollut mitään mahdollisuutta uhata Chryslerin myyntimenestystä. Chryslerin asemia paransi entisestään vuonna 1987 esitelty pitkäakselivälinen malli, jonka osuus myynnistä nousi yli puoleen.

Koska konsepti oli osoittautunut oikeaksi, vuosimallina 1991 esitelty seuraaja oli hyvin samankaltainen kuin alkuperäinen malli. V6-moottori oli nyt 3,3-litrainen ja jousitusta, ohjausta ja turvavarustelua oli parannettu.

Voyager tarjosi tilat seitsemälle. Tavaratilaa tosin oli lyhytakselivälisessä versiossa niukasti. Tarvittaessa istuimia poistamalla sai lisää tilaa. Voyager oli etenkin amerikkalaiseksi autoksi hyvä ajaa. Se oli myös mukava jousitukseltaan, istuimiltaan ja melutasoltaan. Kaupungissa se oli kevyt ajettava, mutta kääntöympyrä oli suuri. Korkea istuma-asento ja kulmikas muotoilu tarjosivat hyvän näkyvyyden. Suorituskyky oli 2,5-litraisessa vaatimaton ja 3,0-litraisessa riittävä. 

Yksi Voyagerin tärkeimmistä eduista ja myyntivalteista oli mataluus. Se sopi normaaleihin autotalleihin ja parkkihalleihin. Suomessa rakenneltiin Voyagerista myös korotetulla katolla varustettua veronkiertopakettiautoa, jonka myynti jäi kuitenkin melko vähäiseksi. Voyagerin sisustus oli tasokas ja varustelu runsas jo perusmallissa.

 

Moottorivaihtoehdot Suomessa:
Iskutilavuus cm3 Teho hv, polttoainejärj. Vuodet
2501 OHC 95 SPi (kat) 1989-90
2972 OHC 140 MPi 1988-89
2972 OHC 143 MPi (kat) 1989-90
Korimallit:
Korimalli/ovet Mitat Paino
Tila-auto 4 d  285x447-450x183x164-167 cm 1530-1610 kg
Etuveto
Hintaesimerkkejä uutena:
Malli kevät 1990
SE 2.5 EFI 171 000
SE 3.0 212 000
Takaisin