Halpamaissa valmistettuja

Hyundai Pony (1974-88) Hyundai Stellar (1983-91)
Hyundain henkilöautotuotanto alkoi vuonna 1968 Britti-Fordien lisenssivalmistuksella.  Ensimmäinen oma malli oli vuonna 1974 esitelty Pony. Giugiaron muotoilema 4,0-metrinen takavetoinen Pony oli saatavissa loivaperäisena viistoperämallina, farmarina ja Pickupina. Moottorit olivat Mitsubishin 1,2- ja 1,4-litraisia ja myös paljon muuta tekniikkaa oli peräisin Mitsubishilta. Tuonti Eurooppaan alkoi 1980-luvun alussa. Neliovinen keskiluokan sedan Stellar oli myös takavetoinen ja varustettu Mitsubishin moottoreilla. Aluksi moottorit olivat 1,4- ja 1,6-litraisia, vuonna 1986 tuli tarjolle myös 2,0-litrainen. Stellar tuli tuotantoon myös Kanadassa, jossa Hyundai oli vientimarkkinoilla menestynyt parhaiten.
Kia Pride (1986-) Proton Aeroback (1985-93)
Kian henkilöautovalmistus käynnistyi vuonna 1974 Mazdan tekniikkaan perustuvalla Brisalla. Myöhemmin tuotannossa olivat myös Fiat 132 ja Peugeot 604. Ensimmäinen laajemmin viennissä menestynyt malli oli Pride, joka oli lisenssivalmistettu Mazda 121. USA:ssa autoa myytiin Ford Festivana. Moottorit olivat 1,1- ja 1,3-litraisia. 90-luvun lopulla tarjolle tuli myös farmarimalli. Malesian valtion pyrkimykset käynnistää maassa autotuotanto toteutuivat vuonna 1985, kun ensimmäinen Proton valmistui. Mitsubishi Lanceriin perustuva malli tunnettiin kotimaassaan nimellä Saga, mutta Euroopassa nimi oli yleensä Proton Saloon. Hieman myöhemmin rinnalle tuli viistoperämalli Aeroback. Ensimmäinen tuontimaa Euroopassa oli Britannia vuonna 1989.
Asia Rocsta (1994-99) Daewoo Espero (1990-97)
Vuonna 1965 perustettu korealainen Asia Motors valmisti kuorma-autoja ja maastureita. Kia omisti yrityksestä vajaan kolmanneksen ja vuonna 1999 se siirtyi kokonaan Kian haltuun. Vuonna 1994 esitelty Rocsta oli ensimmäinen ja ainoa Euroopassa myyty malli. Lyhyenä mallina 3,6-metrisen Rocstan moottorit olivat Mazdan 1,8-litrainen bensakone ja 2,2-litrainen diesel. Seuraaja Retona myytiin Kian merkillä. Daewoon ensimmäinen yhteistyökumppani oli Toyota, jonka mallien lisenssivalmistus alkoi vuonna 1967. Ennen 70-luvun puoltaväliä vaihdettiin GM:n tuotteisiin. Eurooppaan ja USA:han tultiin 80-luvun lopussa Opel Kadett E:hen perustuvilla malleilla. Ensimmäinen oma malli oli vuonna 1990 esitelty 4,6-metrinen Espero, jonka kori oli Bertonen muotoilema. Moottorit olivat 1,5-, 1,8- ja 2,0-litraisia GM:n tuotteita.
Sao Penza Tata Gurkha (1991-2001)
Sittemmin Fordin omistukseen siirtynyt eteläafrikkalainen Samcor valmisti vuonna 1985 markkinoille tullutta Mazda 323 -sukupolvea viistoperä- ja sedan-mallina. Vuosina 1991-93 autoa myytiin Britanniassa. Auton laatu oli erittäin huono.  Intialainen Telco laajensi autotuotantoaan kuorma-autoista maastureihin vuonna 1991, kun Tata Sierra esiteltiin. Euroopassa autoa myytiin 90-luvun lopulla nimellä Gurkha. 427-senttisen auton moottori oli Tatan oma 1,9-litrainen diesel (68 hv). Vuonna 1997 tuli myös turbodiesel (90 hv).  Suositumpi malli vientimarkkinoilla oli kuitenkin isompi ja henkilöautomaisempi Safari.
Kia Sephia (1992-98) Kia Sportage (1993-2004)
Ensimmäisen sukupolven Kia Sephia perustui Mazda 323:n tekniikkaan, mutta poikkesi koriltaan Mazdasta. Sephiasta oli tarjolla 4- ja 5-oviset korimallit ja 1,3-1,8-litraiset moottorit. Vuoden 1995 uudistuneessa mallissa perusmoottori oli 1,6-litrainen. Sephian ja Ceraton väliin mallihistoriassa mahtuu vuonna 1998 esitelty Shuma. Kian ensimmäinen myyntimenestys Euroopassa oli pieni katumaasturi Sportage, jota valmistettiin myös Karmannin tehtaalla Saksassa. Sportage oli aluksi 3,8-metrinen 3-ovinen malli. 5-ovinen pitkä versio tuli vasta vuonna 1999. Sportagessa oli 2,0-litrainen bensamoottori tai saman kokoinen turbodiesel.
San Storm (1998-) SsangYong KJ Korando (1997-)
Intian suurin veturinvalmistaja kehitti ranskalaisen Le Mans Design Groupin kanssa Intian ensimmäisen urheiluauton, San Stormin. Pienessä lasikuitukorisessa sport coupessa oli Renaultin 1,1-litrainen moottori. Rinnakkaismalli Streak oli Stormin avoautoversio. SsangYoung aloitti maasturinvalmistuksen 70-luvulla Jeepin CJ-5/7 -malleilla. Näiden seuraajia olivat 90-luvun kulmikas Korando Family, Musso ja vuoden 1997 KJ Korando. Kaikissa Eurooppaan tuoduissa malleissa käytettiin MB:n moottoreita. SsangYoungit nimettiin uuden omistajan mukaan Daewoiksi vuonna 1999, mutta Daewoon konkurssin jälkeen vanha merkki palasi.
Galloper (1991-) Hyundai Atos/Atoz (1998-)
Hyundai-konserniin kuuluva Hyundai Precision otti tuotantoon 1. sukupolven Pajeron nimellä Galloper ja 2. sukupolven Space Wagonin (Santamo) sen jälkeen, kun niiden valmistus Mitsubishillä oli päättynyt. Galloperiä myytiin eri Euroopan maissa merkeillä Hyundai, Mitsubishi tai Galloper. Moottori oli 2,5-litrainen turbodiesel tai 3,0-litrainen V6. Hyundain ensimmäinen pikkuauto oli kapea ja korkea Atos. 3,5-metrisen moottori vientimarkkinoilla oli Hyundain oma 1,0-litrainen 12-venttiilinen. Vuonna 1999 rinnalle esiteltiin pyöreämpimuotoinen Atos Prime, joka tuli myyntiin myös nimellä Kia Visto. Kiassa moottori oli aina 0,8-litrainen. Atosin moottori kasvoi vuoden 2004 faceliftissä 1,1-litraiseksi.
Kia Clarus (1995-2000) Perodua Kelisa (2001-)
Ensimmäiseen etuvetoiseen Mazda 626-sukupolveen perustuneet Kia Capital ja Concord korvattiin 90-luvun puolivälissä tuoreempaan 626:een perustuvalla Claruksella. 473-senttinen Clarus oli tarjolla 1,8- ja 2,0-litraisella moottorilla ja myös farmarimallina. Tässä vaiheessa Kia oli jo myynnissä useimmissa Euroopan maissa. Malesialainen Perodua valmisti Daihatsuja lisenssillä. Euroopassa Peroduat olivat tarjolla vain Britanniassa oikeanpuoleisen ohjauksen takia. Ensimmäinen tarjottu malli oli Nippa, joka oli vanha Daihatsu Cuore. Kenari oli Daihatsu Moven sisarmalli ja Kembara Teriosin. 3,5-metrinen Kelisa vastasi tekniikaltaan Movea, mutta kori oli uusi ja matalampi.
Proton Impian Tata Indica (1998-)
Protonit perustuivat Mitsubishien tekniikkaan, mutta vuonna 2001 esitelty Waja/Impian oli lähestulkoon omaa suunnittelua. Auton kehittämisessä oli auttanut Protonin haltuun siirtynyt Lotus, joka oli tehnyt varsinkin alustan osalta hyvää työtä. 447-senttisen Impianin moottorit olivat Mitsubishin 1.6 ja Renaultin 1.8.  Lisenssillä valmistettujen Mercedeksien jälkeen Tatan ensimmäinen henkilöauto oli 366-senttinen Indica. Moottorina Indicassa oli oma 1,4-litrainen moottori bensa- tai dieselkäyttöisenä. 2000-luvulla mallistoa täydensivät sedan-malli Indigo ja farmarimalli, jotka olivat pituudeltaan reilusti yli 4-metrisiä. Rover myi Indicaa nimellä CityRover.
Mahindra Bolero (2001-) Ssangyong Rexton (2003-)
Intialainen Mahindra on valmistanut Jeepejä lisenssillä jo vuodesta 1954. Vuonna 1993 esitelty Armada perustui edelleen CJ-tekniikkaan, mutta oli varustettu Peugeotin vanhalla dieselillä. Armadan jatkokehitelmä Bolero puolestaan on saanut tuoreempaa dieseltekniikkaa: Peugeotin 2,0-litraisen common rail dieselin. Ikääntyneen Musson yläpuolelle Ssangyong esitteli hieman suuremman Rextonin. Ulkomuoto oli huomattavasti tuoreempi, mutta tekniikassa ei ollut suuria eroja. Vientimarkkinoilla tarjotut moottorit olivat MB:n 3,2-litrainen bensamoottori ja 2,7-litrainen diesel. Samaa tekniikkaa hyödynsi myös vuonna 2004 esitelty suuri nelivetoinen tila-auto Rodius.

Australialaisia

Ford GXL Fairmont (1976-79) Lonsdale Saloon (1982-84)
Britanniassa myytiin ajoittain myös australialaisia Fordeja amerikkalaisten rinnalla. Vuoden 1977 GXL Fairmont oli Britanniassa varustettu valikoiman keskivaiheilta poimitulla 4,9-litraisella V8:lla. Hieman alle 5-metrinen Fairmont oli saatavana sedanina ja farmarina. Ulkonäkö ei vaikuta kovin houkuttelevalta. Japanilaisautojen tuontikiintiöiden takia Mitsubishi Galantia alettiin tuoda Britanniaan Australiasta. Autot myytiin merkillä Lonsdale Saloon ja Estate. Moottorit olivat 1,6-, 2,0- ja 2,6-litraisia. Samaa autoa myytiin heikosti menestyneen Lonsdale-merkin jälkeen Britanniassa vielä lyhyen ajan nimellä Mitsubishi Sigma.

Amerikkalaisia

Ford Mustang II (1973-78) AMC Pacer (1974-80)
Vuosimallin 1974 kutistunut Mustang katsottiin sopivan kokoiseksi myös Euroopan tuontimallistoon. Moottorina oli 4,9-litrainen V8. AMC oli 70-luvun alun Ramblerien jälkeen harvinainen automerkki Euroopassa. Tämä Pacer Station Wagon on skannattu hollantilaisesta esitteestä ja moottorina on 4,2-litrainen kuutonen.
Mercury Monarch (1974-80) Plymouth Volare (1976-80)
Mercury Monarchin Euroopan mallistoon kuuluivat 4,9- ja 5,8-litraiset V8 sekä sedan- ja coupe-kori. USA:n Fordien tuontivalikoimaan kuuluivat 70-luvun loppupuolella Pinto, Mustang, LTD II ja Thunderbird sekä Lincoln Continental ja Mark V. Ranskankielisissä maissa Plymouth Volaren arvioitiin ilmeisesti Dodge Aspenia houkuttelevampi tuotemerkki. Autot sinänsä olivat lähes samoja. Muita tuontimallistoon kuuluvia Plymoutheja olivat Gran Fury ja Ramchargerin rinnakkaisversio Trail Duster.
Buick Regal (1987-92) Chrysler ES (1988-91)
Buick Regal edustaa tässä GM:n 80-luvun lopun Euroopan tuontimallistoa, johon kuuluivat Suomessa myytyjen mallien lisäksi mm. Skylark, Le Sabre, Cavalier, Toronado, Cutlass Ciera, Cutlass Supreme sekä Grand Am. Regalia vastaavista autoista myytiin Suomessa vain Pontiac Grand Prixiä.  Chryslerin uusi tuleminen Euroopassa alkoi 80-luvun lopussa, jolloin parhaat palat Dodgen mallistosta nimettiin Chryslereiksi. Suomen tuontimallistosta jäi pois pienin eli ES, joka oli oikeastaan Dodge Shadow ES. Moottorina oli muissakin malleissa käytetty 2,2-litrainen turbokone (146 hv). 

Ranska  Englanti  Italia  Saksa  Japani  Kaukoitä/USA

Takaisin