Italialaisia

Alfa Romeo Giulia GT Junior (1966-76) Fiat 124 Sport Spider (1966-82)
Vuonna 1962 esiteltiin Giulia-mallistoon Bertonen muotoilema 2+2-paikkainen coupe-malli GT Sprint. Vuonna 1966 tuotiin mallistoon halvempi GT 1300 Junior, jossa oli tehoa kahden kaasuttimen avulla 89 hv. Malliston yläpää kehittyi GTV-nimellä ja Junior-sarjaan tuli tilaa myös 1600 Juniorille, jota valmistettiin vuosina 1972-76. Junioreita valmistettiin yhteensä 115 000 kappaletta. Pian 124:n esittelyn jälkeen vuonna 1966 malliston lisättiin Sport Spider. Sen alusta oli lyhennetty, moottori oli 1,4-litrainen DOHC ja korin valmisti Pininfarina. Myöhemmin rinnalle tuli Sport Coupé ja moottori kasvoi 1,6- ja 1,8-litraiseksi. Vuonna 1982 tuotanto siirtyi kokonaan Pininfarinalle ja auto eli vuoteen 1985 asti nimellä Pininfarina Spidereuropa 2000. Spiderien 200 000 kappaleen tuotannosta peräti 170 000 myytiin Amerikassa. 
Autobianchi Bianchina (1957-71) Autobianchi A111 (1969-73)
Autobianchi synnytettiin vuonna 1957 Fiat 500:n hienostuneemmaksi versioksi. Vuonna 1961 mallistoon tuotiin avomalli ja farmari Panoramica, josta tuli malliston suosituin. Vuonna 1963 tuli muovikorinen spider Stellina. Moottorina Autobiancheissa oli 500:n 21/22-hevosvoimainen.  Bianchinan tuotanto päättyi vuonna 1971, mutta Autobianchin miniautoja edusti vielä vuoteen 1977 asti Giardinieraksi nimetty farmari. Fiat-konserni opetteli etuvetoautojen valmistamista ensin Autobianchin nimellä, ettei emomerkin nimi tahraannu. Vuonna 1964 esiteltiin viistoperäinen Primula, joka oli saatavana myös monikäyttömallina. Moottori oli 1,2-litrainen. Sen korvasi vuonna 1969 hieman isompi sedan A111, jonka moottori oli Fiat 124:ssäkin käytetty 1,4-litrainen. 
Lancia 2000 (1971-74) Lancia Fulvia Coupé (1965-76)
Vuonna 1960 esiteltyyn 4,6-metriseen Lancia Flavia-sarjaan kuului sedan- ja coupe-malleja 1,5- ja 1,8-litraisilla boxer-moottoreilla varustettuna. Vuonna 1971 Flavian etupää muotoiltiin kokonaan uusiksi ja auto sai kasvaneen moottorin mukaisesti tunnuksekseen Lancia 2000. IE-mallissa tehoa oli 125 hv. Vuonna 1963 Lancia Flaviasta kehitettiin pienempi malli Fulvia, johon tuli 1,1-litrainen V4-moottori. Vuonna 1965 sarjaan liittyi coupe, jonka moottori oli 1,2-litrainen (80 hv). Akseliväli oli 15 cm sedania lyhyempi. Vuonna 1968 tulivat 1,3- ja 1,6-litraiset mallit. Coupen tuotanto jatkui vuoteen 1976 asti.
Ferrari Dino 246 GT (1969-73) Fiat 130 Coupé (1971-77)
Ferrari toi vuonna 1967 ensimmäisen V6-moottorilla varustetun autonsa myyntiin nimellä Dino 206, koska Enzo ei katsonut autoa Ferrari-nimen arvoiseksi. Dino oli varustettu Fiatin valmistamalla 2,0-litraisella moottorilla, jota Fiat käytti laimeampana versiona myös omassa Dinossaan. Vuonna 1969 Ferrarin Dino 206:n korvasi 246 GT, jonka 2,4-litraisessa oli tehoa 195 hv. Siinä alumiinikori oli vaihtunut teräksiseen. Fiatin lippulaiva oli vuonna 1969 esitelty 130, jossa oli aluksi 2,9-litrainen V6. Vuonna 1971 moottori suurennettiin 3,2-litraiseksi ja sedanin rinnalle esiteltiin Coupé, jonka valmisti Pininfarina. 130:ssa oli mm. 5 vaihdetta ja levyjarrut kaikissa pyörissä. 130-malleja valmistettiin yhteensä alle 20 000 kappaletta.  
Fiat Campagnola (1951-74) Alfa Romeo 2000 GT Veloce / Spider (1966-)
Fiatin karu maasturi Campagnola oli esitelty ensimmäisen kerran vuonna 1951. Moottorina oli 1,9-litrainen bensa tai diesel, joista jälkimmäinen kehitti vuodesta 1968 lähtien 47 hevosvoimaa. Campagnola oli hyvin maastokelpoinen ja sitä myytiin sekä siviili- että sotilasversiona. Vuosina 1974-85 valmistettiin toisen sukupolven Campagnolaa, jonka moottorit olivat peräisin 132:sta. Vuonna 1966 Giulian coupet jaettiin kahdeksi sarjaksi, joista suuremmilla moottoreilla varustetut kantoivat tunnusta GTV. Moottori kasvoi 1,6-litraisesta 1,75- ja 2,0-litraiseksi. Samaan aikaan esiteltiin uusi Spider, joka aluksi kantoi nimeä Spider Duetto. Spider valmistettiin Pininfarinan tehtaalla. GTV sai Alfettaan perustuvan seuraajan vuonna 1974, mutta Spider eli monien uudistusten jälkeen vuoteen 1993.
Maserati Merak (1972-83) De Tomaso Pantera (1969-91)
70-luvun halvin Maserati oli 2+2-paikkainen keskimoottorinen Merak. Sen kori oli lähes sama kuin kalliimmassa Borassa, mutta Boran V8:n sijasta moottorina oli sama 3,0-litrainen V6 kuin Citroën SM:ssä. Kotimarkkinoilla oli tarjolla myös 2,0-litrainen. Myös kojelauta ja hydraulinen jarrujärjestelmä olivat Citroënin kaltaisia. Vuoden 1975 Merak SS:ssä teho kasvoi 190 hevosvoimasta 220:aan. Historian pisimpään eläneitä urheiluautoja edustava De Tomaso Pantera piti tehtaan pystyssä vielä senkin jälkeen, kun De Tomaso riitautui autoja USA:ssa myyneen Fordin kanssa. Ghian muotoilema Pantera oli merkittävästi halvempi kuin vastaavan suorituskyvyn tarjoavat Ferrarit. Moottorina oli Fordin 5,7-litrainen V8, jossa oli tehoa eri versioissa 266-500 hv. 7260 valmistuneesta autosta yli 6000 tehtiin 4 ensimmäisen vuoden Ford-sopimuksen aikana.
Autobianchi A112 (1969-85) Lancia Monte Carlo (1975-84)
A112 oli etuvetoinen pikkuauto, joka oli oikeastaan Fiat 127:n koekappale, joka jäi tuotantoon kun myynti sujui hyvin. 2 vuotta ennen 127:ää myyntiin tullut A112 oli aina monikäyttöauto. Se oli kooltaan 127:ää pienempi. Moottoreina oli 903- ja 965-kuutioiset 42- ja 48-hevosvoimaiset sekä Abarthissa 1050-kuutioinen (70 hv). A112:ta valmistettiin peräti 1,25 miljoonaa ennen kuin se korvattiin Lancia Y10:lla. Suurelta osin Beta-sarjan tekniikkaan perustuva keskimoottorinen Monte Carlo oli alkujaan Pininfarinan Fiatille suunnittelema konseptiauto X1/20. Tuotantomallin moottori oli 2,0-litrainen (120 hv). USA:ssa autoa yritettiin myydä päästömääräykset täyttävällä 1,8-litraisella (81 hv). 
Lancia Gamma (1976-84) Alfa Romeo Alfa 6 (1979-85)
Iso Lancia Gamma oli muotoilultaan Betaa muistuttava viistoperäinen, rinnalla oli porrasperäinen coupe. Monien muiden Lancia-mallien tavoin Gamma oli Pininfarinan muotoilema. Kaikkiaan Gammoja valmistettiin vain 22 085 kappaletta. Moottoreina Gammassa oli 2,0- ja 2,5-litraiset nelisylinteriset Lancian omat boxermoottorit teholtaan 120 ja 140 hevosvoimaa. Moottori oli sijoitettu etuakselin etupuolelle. Alfa-malliston huipulle esiteltiin vuonna 1979 Alfa 6, jonka pohjalevy, ovet, ikkunat ja katto olivat peräisin Alfetasta; pituutta lisättiin keulalla ja perällä. Muotoilu noudatteli samaa vanhahtavaa linjaa kuin Alfetassa. Alfa 6:ssa oli 2,5-litrainen 160-hevosvoimainen V6-moottori, jossa oli 6 kaasutinta. Alfa 6 pyrki kilpailemaan mm. Mercedeksen kanssa, mutta sen myynti jäi vähäiseksi.
De Tomaso Deauville (1971-88) Maserati Quattroporte (1974-88)
De Tomaso Deauville oli suuri Ghian muotoilema sedan, jonka valmistus alkoi vuonna 1971. Panteran tavoin moottorina oli Fordin 5,7-litrainen V8 (270-330 hv), joka Deauvillessä oli sijoitettu keulalle. Vaihteisto oli 5-vaihteinen manuaali tai Fordin automaatti. Auto säilyi pitkän tuotantoaikansa vähäisin muutoksin ja tuotanto jäi yhteensä muutamaan sataan.  Maseratin mallistoon oli jo vuodesta 1963 lähtien kuulunut suuri sedan-malli, Quattroporte. Vuonna 1974 esitelty Quattroporte II perustui uuden omistajan De Tomason Deauvillen alustaan. Moottori oli aluksi 4,1-litrainen V8 (255 hv). Myöhemmin se kasvoi 4,9-litraiseksi (270-300 hv). Vuonna 1988 auto nimettiin uudelleen Royaleksi, mutta siinä vaiheessa se alkoi olla jo kovin vanhentunut. 
Ferrari 400 (1976-85) Lamborghini Countach (1971-90)
Vuonna 1972 Ferrarin nelipaikkaisen mallin kori muotoiltiin modernin kulmikkaaksi tekniikan pysyessä edeltävien mallien kaltaisena. 365 GT4:n moottori oli 4,4-litrainen V12 (310 hv). Akseliväli oli kasvanut 270 cm:iin. Vuonna 1979 moottori kasvoi 4,8 litraan ja mallimerkinnäksi vaihtui 400 GT. Ferrarin sai nyt ensimmäistä kertaa myös automaattivaihteisena. Vuonna 1985 moottorin tilavuus nousi 4943 cm3:iin ja teho palasi samaan 340 hevosvoimaan, jossa se oli ollut ennen päästöjen vähennystä. Mallimerkintä oli nyt 412 ja uutta Ferrarissa olivat ABS-jarrut. Historian merkittävimpiin urheiluautoihin luettava Countach tuli tuotantoon vuonna 1974. Vain 107 cm korkean Countachin tunnusmerkkinä olivat yläviistoon avautuvat ovet. Alusta perustui Miuran rakenteeseen ja putkikehikko oli peitetty alumiinisilla koripaneeleilla. 70-luvulla moottori oli 3,9-litrainen (375 hv). Vuoden 1981 LP500-mallissa se kasvoi 4,8-litraiseksi ja vuonna 1985 tilavuus oli 5,2 litraa ja samalla siirryttiin neliventtiilitekniikkaan. Tehoa oli 455 hv. Countachin suosio kasvoi vuosien aikana toisin kuin monen muun kalliin auton.
Innocenti Mini (1974-90) Alfa Romeo Arna (1983-85)
Innocenti oli ollut vuoteen 1975 asti British Leylandin hallussa ja kaikki 70-luvun mallit olivat perustuneet BL:n tuotteisiin. Sen jälkeen omistus siirtyi De Tomasolle ja tehdas ryhtyi yhteistyöhön Daihatsun kanssa. Vuonna 1974 esitellyn oman 312-senttisen Minin korimalli oli ollut aikanaan moderni. Vuonna 1982 BL:n moottorit vaihdettiin Daihatsun 3-sylinterisiin. Vuonna 1985 esiteltiin rinnalle pidempi ja modernisoitu 990. 1990-luvun alussa Innocentien valmistus lopetettiin. Innocentin nimellä myytiin Italiassa aluksi Zastava-autoja, ja myöhemmin Brasilialaisia Fiateja.  Alfa 33:n alapuolelle esiteltiin paljon puhuttu Alfa Romeon ja Nissanin yhteistyömalli Arna vuoden 1983 lopussa. Arna olikin monien pettymykseksi vain Alfan moottorilla (1186/1351/1490 cm3) ja vaihteistolla varustettu kolmiovinen Nissan Cherry. Arna-projekti osoittautui raskaasti tappiolliseksi, kun auton menekki jäi heikoksi ja Arnan tuotanto lopetettiin jo parin vuoden kuluttua. Kaikkiaan Arnaa valmistettiin noin 60 000 kappaletta.
Lamborghini LM 002 (1982-92) Bertone Freeclimber (1989-92)
Lamborghinin maasturien oli saanut alkunsa Saudi-Arabian armeijan järjestämästä maastoauton suunnittelukilpailusta. Sitä käyttivät myös mm. USA:n ja Arabiemiirikuntien liiton armeijat. Siviiliversio oli suosittu lähi-idän öljyvaltioissa. Vuonna 1982 esitellyssä LM002:ssa oli Countachin moottori eteen sijoitettuna. Tehoa oli 332 hevosvoimaa, myöhemmissä 48-venttiilisissä 455 hv. LM oli muista maastureista poiketen koriltaan neliovinen sedan. Massiivinen auto painoi 2,7 tonnia.  Bertone-merkillä valmistettiin kolmea automallia: Bertone Cabrio perustui Fiat Ritmoon ja X1/9:n tuotanto jatkui Fiatin mallistosta poistuttuaan Bertone X1/9:nä. Kolmas Bertone-auto oli pieni maasturi Freeclimber. Se perustui Daihatsun Rockyyn, mutta moottori ostettiin BMW:ltä. Useimmissa autoissa oli 6-sylinterinen turbodiesel, mutta myös 2,0- ja 2,7-litraisia bensakoneita käytettiin. Vuosina 1992 ja 1993 valmistettiin 2860 kpl pienempää Freeclimber 2:ta, joka oli Daihatsu Feroza varustettuna BMW:n 1,6-litraisella bensakoneella.
Alfa Romeo SZ (1989-91) Maserati Shamal (1989-95)
Vuonna 1989 esiteltiin autonäyttelyissä tarkoituksella rumaksi tehty urheiluauto SZ. Sitä valmistettiin vain 1000 kappaletta, jotka myytiin nopeasti huippuhinnalla. Pohjalevy oli Alfa 75:sta ja Zagato-kori oli muovia. Moottori oli 3,0-litrainen V6.  Samaa teemaa jatkettiin vuonna 1992 RZ-nimisellä cabrioletilla. Vuonna 1981 esitellyn Biturbon jälkeen Maseratilla ei tarvinnut puhua myyntiongelmista. Aikaisempaa halvemman malliston jatkokehitelmiä olivat 2,8-litrainen Karif ja todellinen urheiluauto Shamal, jossa entistä olivat vain ovet, katto ja pohjapelti. Vaihteisto oli 6-vaihteinen ja moottori 3,2-litrainen 325-hevosvoimainen V8. Moottorissa oli 32 venttiiliä, 2 turboa ja 2 välijäähdytintä. Huippunopeus oli 260 km/h .
Fiat Cinquecento (1991-98) Alfa Romeo Alfa 146 (1995-2000)
Vuoden 1991 lopussa esiteltiin 126:n ja Pandan väliin etuvetoinen Cinquecento eli 500. Auto valmistettiin Puolassa ja sen moottori oli 126:n 700-kuutioinen tai 127:n 900-kuutioinen. Myöhemmin tarjottiin myös 1,1-litraista Sportingia. Kori oli aina 3-ovinen. Vuonna 1998 tilalle tuli modernisoitu Seicento. Alfa 33:n seuraajiksi esiteltiin Tipon pohjalevyyn perustuvat 3-ovinen pystyperäinen 145 ja 5-ovinen 146. Moottorit olivat aluksi 1,6- ja 1,7-litraisia boxereita. Pian siirryttiin kuitenkin Fiatin koneisiin perustuviin 1,4-2,0-litraisiin, jotka kuitenkin varustettiin Twin Spark -sytytyksellä.
Fiat Palio (1996-) Fiat Multipla (1998-)
Palio oli Fiatin yksinkertainen maailmanauto, jota valmistettiin mm. Brasiliassa, Argentiinassa, Puolassa ja Turkissa. Unon tekniikkaan perustuva auto oli hieman Puntoa suurempi, mutta sitä halvempi. Länsi-Euroopassa myytiin lähinnä Weekend-farmaria 1,6-litraisella bensakoneella tai 1,9-litraisella dieselillä varustettuna. Samaa tekniikkaa olivat myös sedanit Siena ja Albea sekä Pickup Strada. Fiat liittyi nopeasti kompaktien tila-autojen kisaan futuristisella Multiplalla, jossa oli 3 paikkaa edessä ja 3 takana. Tilankäyttö oli alle 4-metrin pituisessa autossa erittäin tehokasta. Moottori oli 1,6-litrainen bensa tai 1,9-litrainen JTD. Vuoden 2004 faceliftissä keula muuttui maltillisemmaksi. Maahantuojan pitäessä mallistonsa äärimmäisen suppeana, myös Multipla jäi tuntemattomaksi suomalaisille.

seuraava>

Ranska  Englanti   Italia  Saksa  Japani  Kaukoitä/USA

Takaisin